Helkkari sentään! Miten mun edellisestä postauksesta kuluikin jo kuukausi. Ylikin. Ja mä vielä olin vannonut, että tällä kertaa bloggaan aktiivisesti ylläpitääkseni omaakin motivaatiotani. Arvaatte varmaan mitä täällä ruudun takana on tapahtunut. Motivaatio on kadonnut, laihdutus on tyssännyt ja oon repsahtanut ja sitten kokonaan luovuttanut? Eipä se kovin kaukana totuudesta olisi, mutten mä ihan läskiksi ole tätä projektia laittanut.
Tässä tilanteessa ollaan nyt. Ei minusta mitenkään paha, mutta edistystä ei ole tullut.
 |
| Päivän asu ja päivän kunto. Mulle ei taida sopia oikein toi peplum-malli. |
 |
| Jalkoihini mä oon jo oikein tyytyväinen. Musta noista näkee, et joskus siellä salillakin on käyty. |
 |
| Äidin pieni kaverikin pääsi kuvaan. |
Mun projektini lähti sivuluisuun mun poikani yksivuotissynttäreiden jälkeen. Synttäreillä mun äiti ja siskot huomas kyllä mun laihtuneen. Olinkin silloin kepeämpi kuin yli 10 vuoteen, tasan 72 kiloa. Ja olin muuten tosi ylpeä omasta saavutuksestani, vaikka olin vasta itse asettamani tavoitteen puolivälissä. Synttäreille sopi hyvin superdieettiin kuulunut tankkauspäivä, joten herkuttelin vain vähäsen ja olin itsekin aivan ihmeissäni omasta mielenlujuudestani. Juhlat oli onnistuneet ja kaikki viihtyivät.
Juhlien jälkeen lopetin imettämisen. Mun hormonit ilmeisesti heitti siinä kohtaa muutaman kärrynpyörän ja kuperkeikan ja mun olo oli totaalisen hirveä, samanlainen kuin alkuraskaudesta. Väsynyt, turvonnut, apea ja ahdistunut (siis joo mulle raskausaika oli aika kamala vaikka palkinto olikin sen arvoinen). Nolona tunnustan, että tein jopa useita raskaustestejä uskoakseni, ettei se karmea olo johdu uudesta raskaudesta. Ei johtunut. Kaksi viikkoa helpotin surkeaa oloani syömällä kutakuinkin päivittäin suklaanougat-jäätelöä, johon en ilmeisesti kyllästy ikinä. Sen jälkeen luojan kiitos olotila alkoi tasoittua ja mulla oli myös tän dieetin suhteen peiliin katsomisen paikka. Muutama kiloa kerkisi tulla takaisin ja sitten niitä piti ruveta pudottamaan uudelleen.
 |
Päivän lounas, sisältää SD:llä kiellettyjä tomaatteja. Oon niin pahis :)
 |
| Hyvää oli. |
|
Dieetti sujuu ihan ok, mutta on tässä ollut viime viikkoina ihan sikana kaikkia hankaluuksia. Ensimmäinen vastoinkäyminen: Mieheni isoäidin poismeno ja hautajaiset. Kuka muka ei syö suruunsa? Kuka muka syö hautajaisissa omia eväitä muovipurkista?
Toinen haaste: Sain kutsun työpaikkahaastatteluun aivan upeaan duuniin. Jännitin sitä yli viikon ja valmistautuessani huolellisesti en taas jaksanut pitää säännöllisestä syömisestä niin lukua. Enkä ikävä kyllä saanut kyseistä työpaikkaa.
Kolmas haaste: Pääsiäisloma. Olimme viikon mieheni kanssa mökillä omien vanhempieni kanssa ja sen jälkeen anoppilassa reissussa. Äitini kanssa ollaan molemmat vähän ikuisia laihduttajia, joten jääkaapista löytyi kyllä paljonkin kaikkea terveellistä ja puolipäivää meni aina hyvin. Mutta päivälliseksi tehtiin ruokaa koko porukalle, eikä kanasalaatti saanut kannatusta. Anopilla sitten oli tarjolla lähitilalta ostettua superhyvää lammasta ja kotitekoista pashaa. Meidän muksukin oli haltioissaan niistä. Oli niin hyvää, etten muistanut olevani dieetillä.
 |
| Pääsiäismunia pikkuisellekin |
Neljäs haaste: Teimme mieheni kanssa sijoitusmielessä tarjouksen eräästä asunnosta ja se hyväksyttiin. Sen jälkeen ollaan juostu tapaamisissa välittäjän kanssa, pankkineuvotteluissa, kaupanteossa ja lopulta päivittäin uudella asunnolla. Mies tekee pitkiä päiviä ensin töissä ja sitten remonttityömaalla. Meidän muksu ei viihdy siellä pölyssä lainkaan, joten meikäläinen on nyt vastuussa remontinsuunnittelusta kotoota käsin. Ja siihen vois upottaa ihan loputtomasti aikaa. En ole muka kerinnyt edes aamulenkeille kun heti pitää tehdä laskelmia mika keittiö mahtuu ja maksaa mitäkin. Tää on meille kieltämättä tosi jännittävä projekti, ja mun dieetti on jäänyt auttamatta alakynteen.
 |
| Työnvalvoja raksalla |
Viides ongelma: Grillikauden avaus. Grillissä on paistunut pihvit ja niiden kanssa rasvakeittimellä tehdyt ranskalaiset ja omatekoinen valkosipulimajoneesi on muuten tosi herkullisia.
Siis viimeisen parin viikon aikana olen koittanut syödä pääosin terveellisesti, mutten ole punninnut mitään. Olen koittanut jatkaa superdieettiä, mutta se tie taitaa olla mun osalta kuljettu loppuun. Jos noudatan ohjetta päiväseltään, sorrun illalla herkkuihin. Parempi siis syödä koko päivä niinkuin hyvältä tuntuu ja välttää pahimmat sudenkuopat iltaisin. Kiirettä on ollut niin paljon, että lenkit on jääneet vähiin. Salitreenejä en ole ikävä kyllä tehnyt lainkaan.
 |
Yksi kotiprokkis etenee vauhdilla. Tomaatit ja basilikat on jo aika isoja pikkupurkeissaan.
|
Kaiken kaikkiaan siitä parhaimmasta 72 kilosta oon tullut 1,4 kiloa ylöspäin. Selkeesti mun tavoite on nyt maltillisesti päästä takaisin siihen 72 kiloon ja sen jälkeen asettaa taas uudet välitavoitteet. Odotettavissa on, ettei paino enää laske samalla vauhdilla kun superdieetillä (vaikkei se päätä huimannut kyllä silloinkaan). Mä haluan kuitenkin päästä kelvollisen timmiin kuntoon ennen meidän kesälomareissuamme heinäkuun alussa. Siihen on viellä tehokkaat 3 kuukautta aikaa. Nyt tämä emäntä koittaa skarpata uudelleen.
