keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Helppo, nopea ja tehokas kotitreeni

Moikka,

Eiliseen blogiin kirjoitinkin, että haluan omaksua uudet terveellisemmät tavat. Mun nähdäkseni ne tarkoittaa kohtuutta kaikessa syömisessä ja monipuolista liikuntaa - jotain lähes joka päivä.

Mun mielestä sillä, mitä liikuntaa harrastaa, ei hirveästi ole väliä. Hyötyliikunta ripoteltuna sinne tänne pitkin päivää on kokonaiskulutuksen suhteen aivan yhtä hyvä kuin puolen tunnen tehotreenikin. Kehottaisin kaikkia valitsemaan niitä lajeja joista pitää. Jos vihaat juoksua ja menet hampaat irvessä juoksemaan vain laihtuakseni, niin lyön vetoa ettei siitä koskaan tule sinulle pysyvää tapaa. Sen sijaan jos juoksu on sinulle suuri nautinto ja tapa rentoutua, tulet melkein kipeäksi jos et pääse päivittäiselle lenkillesi. Joku saattaa rakastaa puutarhanhoitoa ja kyykistellä kunkkapenkissä tuntikausia kerrallaan ja harmitella kun ei jää aikaa liikkumiseen. Hei haloo, siinä parissa tunnissa kunkkapenkin kimpussa on mennyt jo varsin hyvin energiaa.

Eli siis löydä omat lajisi ja harjoittele säännöllisesti. Avain hyviin tuloksiin on nimenomaan säännöllisyydessä. Moni aloittaa tammikuussa salitreeniin intoa puhkuen, mutta pikkuhiljaa huomaa käyvänsä salilla harvemmin ja harvemmin. Selvähän se, ettei silloin kunto kasva ja tuloksia tule.

Säännöllisyyden lisäksi toinen tärkeä onnistumisen avain on liikunnan monipuolisuus. Jopa kilpaurheilijat harjoittelevat monipuolisesti sisällyttäen treeneihinsä tekniikkaharjoittelua, aerobista liikuntaa ja lihaskuntotreenejä. Tavallisen kuntoilijan ei tarvitse vaivata päätään miettimällä mikä kombinaatio nyt olisi se optimaalisin, kunhan nyt omasta mielestä rehellisesti voi sanoa liikkuvansa monipuolisesti. Otetaan esimerkiksi vaikka joku zumbaan hurahtanut henkilö, niin sen sijaan että kävisi joka ilta zumbaamassa, voisi joskus vaikka tehdä lyhyen lihaskuntotreenin siinä salin puolella tai osallistua rentouttavalle venytystunnille. Keho saisi ihan uudenlaisia ärsykkeitä ja muokkautuisi tehokkaammin.

Mun omat lajini on käytännön realiteeteista johtuen nykyään sellaisia, joita voin tehdä joko lasteni kanssa, nopeasti kotona päiväunien aikaan tai jo myöhään illalla kun pojat on menneet nukkumaan. Lasten kanssa me käymme kerran viikossa uinnissa. Ja heidän kanssaan käyn myös vaunulenkeillä. Kun tuo isompi ajaa vieressä pyörällä, niin saan itsekin kiihdyttää vauhtia rattaiden kanssa aika kiitettävästi. Illalla ysin tai vasta kympin aikaan pääsen treenaamaan yksin, mutta silloin on jo salit kiinni enkä tiedä ensimmäistäkään ohjattua tuntia niin myöhään. Mutta lenkkipoluilla ei ole aukioloaikoja, joten minä menen juoksemaan. Mä muuten opettelin juoksemaan vasta esikoisen synnyttyä, aikaisemmin vihasin sitä. Mutta juoksusta on tullut mulle nyt jo varsin mieluisaa ja rentouttavaa, vaikken nyt joka kerta ylämäkeen puuskuttaessa suoranaisesti nauti.



Parasta on kuitenkin ne tehokkaat ja lyhyet hikitreenit mitä teen ihan tässä kotona pikkuisen päiväunien aikaan. Tänään tein koko kehon lihaskuntotreenin reippaassa tahdissa. Kerkisin käydä kaikki kehon tärkeimmät lihasryhmät läpi. Hiki tuli ja aikaa meni vain puoli tuntia. Mulle on tehty elämäni aikana monta saliohjelmaa ja olen harjoitellut tekniikoita sen verran paljon, että mun on aika helppo keksiä sopivat liikkeet samalla kuin treenaan. Jos haluat kopioda tämän mun  tämän kertaisen treenin, niin se oli tällainen.

Valitse 1 mieluisa tanssittava biisi ja laita soimaan täysillä. Tanssi niinkuin kukaan ei katsoisi. Hypi, pompi, tee isoja liikkeitä ja pidä kädet mieluiten pään yläpuolella. Sekoile sielusi kyllyydestä ja pysy liikkeellä, ei haittaa yhtään jos alat nauraa kun katsot itseäsi peilistä. Anna palaa. Biisit kestää yleensä reilun kolme minuuttia jos tanssit täysillä, niin tuosta saat täysin riittävän alkuverkan. Jos syke ei nouse ja hiki nouse pintaan, niin valitse parempi biisi.



Sitten itse treenin. Tarvitset ainoastaan käsipainot (tai jotain painavaa mistä on helppo ottaa kiinni). Mä tein joka liiketta 15 toistoa. Reipas tempo eikä väliä liikkeiden välillä.

Sumokyykky
Maastaveto
Askelkyykky (15 toistoa per jalka vuorojaloin, niin että polvi osuu lattiaan)
Naisten punnerruksia, koska miesten punnerrukset on sietämättömän hirveitä
Ranskalaisia punneruksia penkin reunalla (joita mä en kykene tekemään enempää kuin 10 toistoa)
Hauiskääntöjä
Lantionnostoja jalkapohjat maassa
Lantionnostoja jalat suorina kohti kattoa
Jalkojen lasku (jalat kohti kattoa, sitten lasket jalat suorina niin lähelle lattiaa kuin voit ja nostat takaisin ylös)
Vinot vatsarutistukset
Supermies
Hoover (niin pitkään kuin pystyt)

Tämän jälkeen pitäisi edelleen olla hiki. Jos ei ole ota yksi tanssibiisi väliin. Muussa tapauksessa tee heti perään toinen kierros. Jos sinulla riittää intoa ja energiaa, niin anna mennä vielä kolmaskin kierros. Näistä kahdesta tuleva puolituntinen on kuitenkin mulle riittävä ja halusin muutenkin lopettaa niin kauan kun on kivaa, jotta treenaaminen olisi jatkossakin mukavaa.




tiistai 16. toukokuuta 2017

21 päivän ihmiskoe

Tuohon edelliseen postaukseeni liittyen olen nyt tosissani lähtenyt tutustumaan, millä pahoista tavoista pääsisi eroon. Jostain luin hyvin lohdullisen tiedon, että jos pystyy 21 päivää välttämään pahoja tapojaan ja korvaamaan ne uusilla paremmille, tulee niistä uusista se oma confort zone, jossa on sitten jatkossa helpompi pysyä. Eli tästä lähtee 21 päivää jolloin koitan noi pahat tapani nujertaa.

Tällä kertaa tein videopostauksen kauniista Hatanpään Arboretumin rannasta. Pahoittelut, kun mulla on nuha ja aurinkolasitkin peittää puolet naamaa. Aurinko oli tooosi häikäisevä :) Kesä tulee!



lauantai 13. toukokuuta 2017

Pahuksen totutut huonot tavat ja millä niistä pääsee eroon?



Meidän aamupäivä oli aivan ihana. Aamulla herkullisen ja terveellisen smoothien jälkeen lähdin poikien ja äitini kanssa Espoon Oittaan Angry Birds puistoon. Kerran ollaan oltu siellä aiemminkin ja se on kyllä huippumesta ja lapset tykkää aina. Tänään siellä oli melkoinen ihmisvilinä, enkä vaan kehdannut ruveta penkeillä tekemään perusjumppaliikkeitä. Sen sijaan sain kirmata tehokkaina intervalleina muksujen perässä liukumäestä ja kiipeilyverkosta toisen luo, joten eiköhän siinä jokunen kalori palanut.


Parasta kuitenkin on lasten riemu. Meidän pikkumieskin näytti ääremmäisen onnelliselta hyppiessään pikkutrampoliinissä ja heittäytyen jatkuvasti kumoon joustavalle alustalle. Jopa aurinko paistoi meille lämpimästi ja meillä oli tosi kivaa. Minulla on pitkään jo ollut oma henkilökohtainen unelmakartta ja sen keskellä on iso punainen sydän jossa lukee onnellisuus ja innostus. Sellaiset hetket, jotka innostaa, ja niiden jakaminen rakkaimpien seurassa on parasta kaikessa.


Sitten tultiin kotiin. Pienempi torkahti jo autossa mutta virkistyi jo pientä evästä syödäkseen. Kun sitten koitin saada muksut päiväunille, niin pojat kävi tietty ihan ylikierroksilla eikä nukahtamisesta tullut mitään. Unikoulua pidettiin tänään puolitoista tuntia. Eli melkein koko päiväuni aika ja ennenkaikkea se mun vapaa-aika.

Mun tapa reagoida kaikkeen, mikä tuntuu ahdistavalta ja ei mene ihan mun ajatusten mukaan on suunnistaa jääkaapille ja syödä jotain (=mitä tahansa ja paljon). Jostain olen lukenutkin, että kyseessä on ihmisen luontainen tarve saada ahdistuneessa olossa äkkiä jostain hyvän olon tunne, ja monelle ruoka on helpoin ja nopein tapa saavuttaa tämä. Ja kun on noudattanut samaa kaavaa jo valtaosan elämästä, tuota tapaa on vaikea tiedostaa. Niimpä saatuani lapset tänään nukkumaan vihdoin ja viimein olin jo täysin autopilotilla syönyt jokusen digestive-keksin, tooosi monta vaniljarinkeliä ja yhden ison jäätelöpuikon. Jos tämä ei ollut jo tarpeeksi paha, niin lisäksi söin melkin pussillisen pantteri-nameja, jonka jälkeen olo oli ällöttävä. Siis sanomattakin on selvää, että turha noita kaloreita on laskea.

Tämä kuvan Angry Bird on kuin minä itse just nyt. Itselleni vihainen, pullea ja punanaamainen. Tuo söpö pikkuviikari liukumäessä on meidän Onni.


 Niin äkkiä tosi ihana päivä muuttui ihan katastrofiksi mun laihdutuksen kannalta. Mä en ymmärrä miksei mulla ole lainkaan selkärankaa tässä asiassa, vaikka yleensä mulla on tapana saada asiat onnistumaan. Laihduttaminen on sairaan vaikeeta. En ole siis oikein ikinä päässyt kokemaan kuinka hanakalaa se tasapainoilu on, kun ne kilot ei tipu oikein muutenkin.

Onneksi siis ton yllämainitun mätön (tossa oikeesti ei ole mitään lisätty ja mitään jätetty pois, vaan rehellisesti just noin söin edes huomaamatta mitä tein) jälkeen heräsin hetkellisestä mielenhäiriöstä ja ajattelin nyt taas palata ruotuun. Ihan heti siis, enkä esim vasta huomenna koska tämä päivähän meni jo aivan ketuille. Korjausliikkeen mä haluan tehdä heti.

Yksi juttu, mitä olen ajatellut jo aika pitkää on se, miten vaikea omia totuttuja tapoja on muuttaa ja että siihen varmaan on apuakin saatavilla. En vaan tiedä vielä millaista se apu voisi olla. Yleensä mun mättökohtauksen tulee silloin kun muu perhe on yöunilla ja itse valvon telkkarin ääressä saadakseni jonkinlaisen irtioton tavallisesta perhearjestani. Mä tiedän että nämä tavat on tosi epäterveitä. Ne itse asiassa on ainoa syy, miksi en ole normaalivartaloinen. Nyt tässä kirjoitellessa taidan ottaa oikein asiaksi selvittää, mitä apua huonoihin tapoihini voisi olla saatavilla.


Nyt vaan toivon että tämä oivallus toisi apua. Onko muilla kokemusta huonojen totuttujen tapojen selättämisestä? Olisi ihana kuulla vinkkejä, mistä sitä apua löytäisi? Psykoterapiasta, hypnoosista vai mentaalivalmennuksesta? Oikeesti kaikki keinot käyttöön.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tavoitefarkut

Facessa eräässä ryhmässä joku valitteli yksi päivä, kuinka ihmiset valittavat lihavuutta, vaikka olisivat jo hoikkia ja laihduttaisivat vikaa paria kiloa tai sitten hyvin urheilullisia joiden oma paino kuitenkin kauhistuttaa. Ymmärrän, että tällaiset laihduttajat kamppailevat eri ongelmien kanssa kuin enemmän ylipainoa omaavat laihduttajat. Ymmärrän myös hyvin sen, ettei näiden erilaisten haasteiden kanssa painivien jutut välttämättä kiinnosta. Mä nimittäin itse olen varmaan lähimpänä tuota sporttista kastia, enkä itsekään lue ensimmäistäkään juttua, jossa joku todella hoikka nuori nainen valittelee kun pitäisi saada vielä vähän pois.

Olen aiemmin ollut fitfashion blogien suurkuluttaja, mutta nykyään en oikein tiedä sieltä blogia, jossa oikeesti joku laihduttaisi esim kymmentä kiloa pois. Kaikki on jo kuin huippu-urheilijoita tai sitten hyväksyneet itsensä sellaisina kuin ovat. Juuri sehän mullakin olisi tavoitteena, mutta vielä siihen tilaan on matkaa. Ja matkalle kaipaisin tsemppareita. Siis vinkatkaa rakkaat jos tiedätte kivoja blogeja joissa oikeasti laihdutetaan. Ihan sama mennäänkö superdieetillä tai karppaamalla, treenaten tai laskeskellen kaloreita. Olisi vaan ihanaa, jos tän jutun kanssa ei olisi täysin yksin. Rupean lukijaksi ja sparraajaksi oikein mielelläni. Mun tyyli on treenaten sen verran mitä lastenhoidolta kerkiän ja hyvästä ruoasta nautiskellen. Enää en halua ikinä kieltäytyä mistään herkuista, se ei vaan pidemmällä tähtäyksellä johda pysyviin tuloksiin.



Alkoholia ei vissiin saisi ottaa yhtään, mutta mä todellakin otan grillisapuskojen kanssa oikein mielelläni ja hyvällä omalla tunnolla.

Muiden blogien lisäksi mua motivoi just tälläkin hetkellä farkut, jotka puristaa ikävästi. Mulla on oikeasti parit kymmenet farkut. Ne on pääosin kokoa 42 tai 32 tuumaa. Ja ne on sietämättömän tiukkoja, tai jopa niin pieniä ettei saa jalkaan. Mä siis todellakaan en aio vaan hyväksyä itseäni näissä uusissa kiloissa, koska se tarkoittaisi myös koko farkku (ja muunkin vaatekaapin) täydellistä uudistamista. Mä tykkään mun vaatteista, joten mä mieluummin sovitan itseni vaatteisiini kuin vaatteet itselleni.




Mä olen pitänyt näitä ihan samoja farkkuja nyt jo kolme päivää. Käsivarret osuu aika inhottavasti silloin tällöin liikkuessa jenkkakahvoihin. Mun uusi superkiva lintujakkuni kyllä peittää sen ongelman jokseenkin hyvin. Valkoinen toppi kevyen avonaisen jakun alla ei peitä vatsamakkaraa kylläkään mitenkään. Mutta tästä voidaan vaan parantaa ja nämä kledjut sopii entistä paremmin kun saan sen alkuun tavoittelemani 5 kiloa pois.


Kivaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Herätys mamma! Olen taas lihonut!

Mun on herättävä taas siihen todellisuuteen, että viime kesänä pääsin hyvin lähelle toista raskautta edeltänyttä painoani, mutta sen jälkeen kiloja on tullut roimasti takaisin. Nyt en voi mitenkään syyttää kiloistani raskautta. En myöskään mitään hormonimyrskyjä, sillä imetyskin on loppunut jo yli vuosi sitten. Mä olen vain väsyneenä syönyt mitä sattuu ja ennen kaikkea milloin sattuu, ja vyötäröllähän se meikäläisellä näkyy. Mun vauvanikin on jo melkein kaksi vuotias. Synttäreitä juhlitaan juhannuksena ja sinne pitäisi koittaa saada viitisen kiloa pois.



Eilen mulla oli todella jännittävä päivä. Olin elämäni ekaa kertaa ohjelma-avustajana erään ohjelman kuvauksissa. Käsikirjoituksessa elettiin kesää, ja minun piti ottaa kuvauksiin mukaan mm. sortsit. Voin sanoa, että hädin tuskin pystyin hengittämään parhaissa sortseissani. Onneksi kuvauksiin sitten löytyi muuta kesävaatetta, mutta se jos mikä herätti tajuamaan, että mulla on koko kesän kamala vaatekriisi, jos en nyt kiireen vilkkaa korjaa tilannetta. Muuten kuvauksissa oli kyllä aivan ihana fiilis, ja siellä vielä oli helppo hymyillä.



Olisin tyytyväinen, jos saisin sellaisen viisi kiloa pois, ja sitten pidemmällä aika välillä hieman enemmän. Tavoitteena olisi ensisijaisesti tulevana kesänä mahtua mun olemassa oleviin kesävaatteisiini. Pidemmällä tähtäyksellä haluisin näyttää hyvältä myös bikineissäni.

Mä olen sitä sorttia, jotka tykkää liikkua, mutta myös ruokahalu on valtava. Olen siis reilusti ylipainoinen ainakin BMI:n mukaan, todella painava naiseksi, mutta silti näytän vaatteet päällä ihan ryhdikkäältä ja onpas joku joskus kehunut urheilulliseksi. Ah sitä ihanaa miespuolista ohikulkijaa :)
Mutta itse tiedän, että vatsani on todella löysä ja housut istuu älyttömän huonosti mun tasapaksuun keskivartalooni. Raskauksien jälkeen takapuolikin on valitettavan lättänä. Kaikille, jotka ei usko, niin tässä todistusaineistoa.



Älkää välittäkö karmesta alusasuvalinnasta, tai sotkuisesta makuuhuoneesta taustalla. Tällaisia ne meidän aamut ihan oikeesti on.

Mä toivoisin löytäväni jokusen lukijan blogilleni ja ehkä saavani vielä joskus jonkun kommentinkin. Se olisi niin ihanan motivoivaa. Muutenkin ajattelin, että nyt mä laihdutan viimeistä kertaa ikinä ja otan kaikki mahdolliset apukeinot käyttöön. Sisältäen siis julkisen häpäisyn mikäli en onnistu.