Hittolainen nainen!

Iltamyöhään tässä kirjoitan itselleni muistiin tämänkin päivän fiiliksia. Siis ihana päivä ja koko perhe ihan rauhassa kotona. Koko päivän oon syönyt fiksusti tai ainakin kohtuullisesti. Tein meille hyvää ja suht kevyttä ruokaa ja sen kanssa otin lasin alkoholitonta valkkaria ja pienen palaa pannukakkua jälkkäriksi. Kävin lenkillä kun mies katsoi lasten perään. Sain varattua matkankin viikonloppureissulle ystäväni luo. Siis tosi kiva päivä.

Kunnes sitten illalla muksujen nukuttaminen ei nyt mennytkään ihan nappiin ja kaiken lisäksi yskänlääkettä kaatui meidän sänkyyn. Rasittavaa. Olin taas muka niin allapäin, että piti saada jotain lohturuokaa. Se lohdutti about 2 minuuttia ja nyt vaan ottaa päähän. Söin siis muutaman leivän voilla ja juustolla. Ja sitten 2 lisää. Ja hups, kalorilaskurin mukaan niihin meni 600 kaloria. Voi hitto, en ajatellut että ois ollu ihan niin paljon.

Nyt mun kalorilaskuri huutaa punaisella ja melkein näen itsekin punaista. Mitä tuli taas tehtyä. Mä en ikinä pääse näistä kiloista. Viime ajat on menneet just niin, että yksi päivä nappiin ja toinen persiilleen jne. Paino on pysytellyt samoissa luvuissa vaikka kuinka kauan, ei mitään edistystä.

Toivottavasti mulla joskus vielä olisi dieetin suhteen jotain positiivistakin postattavaa.

Mamma kuntoon

Kuinka monta kertaa olenkaan aloittanut juoksuharrastuksen ja lopettanut melkein heti. Todella todella monta. Juoksu on täydellinen laji painon pudottamiseen ja ihannepainon ylläpitämiseen, mutta sen aloittaminen ei ole helppoa. Oon useimmiten aloittanut liian kovaa ja kunto on loppunut kun seinään ja siinä se juoksumotivaatiokin on sitten mennyt. Kunnes löysin täydellisen appin avukseni juoksukunnon kohottamiseen.Gipiksen.

Gipikseen asetetaan tavoitteeksi joku matka ja käyttäjän juoksuhistorian perusteella Gipis suosittelee jotain aikaa, johon tuo tavoitematka tullaan harjoittelun lopuksi juoksemaan. Kun mun aiemmin piti juosta kymppi tuntiin, en uskonut sen olevan mahdollista, mutta tätä ohjelmaa noudattamalla se olikin suht helppoa. Harjoittelu ja kunnon kohottaminen myöskin sujui ihan itsekseen, koskaan ei tarvinnut henkihieverissä puuskuttaen juosta metriäkään. Paitsi silloin kuin ohjelmaan kuuluu esim 30 sekuntia juoksu niin lujaa kun jaloista lähtee, mutta se on vaan kivaa.

Nyt mun tavoitteena on 10 km, ja aika hieman reilu tunti. Treenisuunnitelma on alkuun näin iisi (vaikkakin olen build up-vaiheen jättänyt kokonaan pois).

Siis lyhkäisiä lenkkejä vaihtelevalla temmolla. Esim tuo huomisen 17 minuuttinen juostaan muutamaa pätkää lukuunottamatta ihan hiljaa, kävelykin riittää.

Tämä ois oikeesti merkitty vasta huomiselle, mutta mun tekee mieli lenkille tänään, ja eiköhän mieheni ton reilun vartin selvii yksin lasten kanssa kotona :))

On sitten juoksustakin tullut välineurheilua, sillä Gipiksestä en enää luovu ja silloin myös Iphone on otettava joka lenkille mukaan.

Juoksulenkit synnytyksen jälkeen

Olen nyt vihdoista viimein päässyt lenkille myös juoksemaan. Tai vissiin näin aluksi hölkkäämään. Ai että oon iloinen, että voin taas tehdä jotain oikeesti tehokasta näiden kilojen karistamiseksi ja kuntoni kohottamiseksi.

Olen nyt käynyt lenkillä kaksi kertaa. Ensin olin viikonlopun vietossa vanhempieni ja sitten mieheni vanhempien luona, jolloin muksuille oli paljon vahtijoita ja äiti sai puolituntisen omaa aikaa. Se jos mikä on luksusta nykyään. Yritin miehellenikin puhua, että ois ihanaa, jos voisin joskus käydä lenkillä hänen työpäivän jälkeenkin. Onhan se aikaa pois perheen luota, mutta rehellisesti sanoen en jaksa kyllä enää lasten nukkumaanmentyä lähteä yhtään minnekään. Mies ei ollut innoisaan, mutta ite oon vahvasti sitä mieltä, että äidinkin pitää saada silloin tällöin ottaa itselleen se puoli tuntia ihan omaa aikaa olla yksin ja tehdä mitä huvittaa.

Voin sanoa, että kyllä alkuun pelotti. Olin täysin valmis jättämään lenkit kesken jos hetkeäkään alkaa alakerrassa tuntua oudolta. Mutta hyvin meni ilman lirahduksia tms. Juoksu sujui yllättävänkin hyvin. Kuvittelin olevani ihan rapakunnossa raskauden jälkeen, mutta hölkkä sujuikin ihan kuin tuosta vaan. Vauhti olikin rauhallinen ja matka alle 5 kilometria molemmilla kerroilla.

Mieheni siskon kanssa oli puhetta, että vuoden päästä ois tavoitteena taas MidnightRun, eli 10 km juoksu. Kymppi sinällään ei tule olemaan ongelma, mutta mä haluisin alle tunnin ajan, ja sitä varten pitää kyllä treenata ja parantaa kuntoa huomattavasti. Tästä se siis lähtee ja Gipikseen on asetettu sopiva tavoite. 

Feikkaa vyötärö

Mulla on mammakiloja edelleen hurjasti jäljellä ja valtaosa niistä istuu tiukasti tuossa keskivartalossa. Pömpöttävä vatsa ja farkkujen vyötärölle pullistuva makkara ahdistaa mua kauheesti. Enkä oikein voi kunnolla laihduttaakaan, kun se vaikuttaa mulla heti maidontuloon. Joudun tiputtamaan näitä 13,6 jäljellä olevaa raskauskiloa siis hyvin hyvin maltillisesti. Enkä jaksa odottaa niin kauan.

Ongelmaan on onneksi helppo ratkaisu, eikä maksa kuin 50 euroa. Kävin nimittäin ostamassa itselleni korsetin. Tunnustan olleeni mainonnan uhri luettuani tästä toisesta blogista. Mutta viis siitä, korsetti tuntuu mulle just sopivalta ja toimivalta ratkaisulta.

Salaisuus pinnan alla on Esbelt Ipanema korsetti.

Korsetti on siitä mainio, että se tulee riittävän ylös ihan rintojen alle saakka. Mä oon aika pitkä ja on mulla sit aika pitkä selkäkin ja monet kokeilemani korsetit on oleet mulle liian lyhyitä. Ne näyttää ihan kamalilta jos selkään tulee ylimääräinen makkara ja tuntuu vielä kamalammilta, jos sen reunat ylhäältä tai alhaalta rullaantuu kohti vyötäröä. Tämä on mulle oikean kokoinen ja istuu siksi hyvin paikallaan. Korsetti on sisältä ehkä hieman kumimainen ja hiostavakin, mutta eipähän liikahdakaan käytössä.

Tämä on lisäksi eka sovittamani korsetti koskaan, joka ihan oikeasti muotoilee kauniin vyötärön, vaikkei sellaisesti todellisuudessa ole (vielä) tietoakaan. Korsettini helpottaa pukeutumistakin kun kiristävät housun kaulukset istuu vähän paremmin. Mun ei siis tarvitse koko ajan kulkea legginseissä tai rumissa lököhousuissa. Niin Happy!