Kotitreenipäivä

En mä sittenkään haluu luovuttaa vielä. Oon syönyt 4 päivää ihan liikaa ja vähän mitä sattuu. Siitä ei seurannut muuta kun kipeä vatsa ja vielä kipeempi pää. Tänään aamu lähti kahvin sijasta käyntiin Buranalla. Totesin, että parempi äiti mä oon pirteänä ja jaksavana hieman hoikempana kuin sokerihumalaisena zombiena. Mä en meinaan ole kovin hyvä noudattamaan mitään kultaista keskitietä, joten mieluummin sit yks ateria enempi niitä kevyempiä ruokia.

Nyt on siis taas ruokapäiväkirja käytössä ja liikunta mukana kuvioissa. Tänään tein ihan kotitreenin kun kumpikin ipana sattui nukkumaan yhtä aikaa.

Alkuverkan vedin sellaista potkunyrkkeilyn ja tanssin sekoitusta. Jos joku näkis niin toimittais mut hoitoon. Vauhtia antoi Cheek juutuubista. Pari biisiä ja hiki oli pinnassa.

Varsinaisen treenin tein katsomalla mun varsinaisesta saliohjelmasta, että mitä lihasta treenaisin ja sitten keksin siihen jonkun kotona toimivan liikkeen. Tein ensin maastavetoja, sitten askelkyykkyja vielä tavallisia kyykkyjä. Sitten punnerruksia, ojentajapunnerruksia tuolin reunalla ja vielä haukkareita. Mulla on tällaiset 6 kilon puntit, joilla en jaksanut vipunostoja. Muihin liikkeisiin niistä sai vähän lisätehoja.

Lopuksi tein vielä jalanojennuksia. Edelleenkään en uskalla mitään vatsarutistuksia tehdä, kun en oikein osaa sanoa, miten mun vatsa on palautunut. Ainakin se pullottaa edelleen jatkuvasti.

Valmista tuli. Olen ihan loppu.

Tälle illalle mulla ois vielä yksi tosi paha nakki. Nimittäin esikoisen naperouinti. Haluisin kovasti mennä, koska Hugo tykkää uinnista niin kovasti. Onni sen sijaan ei välitä yleensä olla sitterissä, vaikka sen ottaminen altaan sivuun on kyllä ihan sallittua. Saas nähdä uskallanko lähteä. Hugon takia haluisin kokeilla ja toivoa että Onni nukkuis.

Lattemamman imetysmurheet

Voi miten minä haluankaan hoikistua. Ihan edes sen verran, ettei mun jatkuvasti tarttis vetää tätä pullottavaa turpoavaa vatsaa sisään. Ja että mun olis hyvä ja kevyt olla.

Vauvani hyvinvointi menee kuitenkin prioriteeteissani ihan kirkkaasti äidin hoikistumisen edelle. Vauva tarvitsee äitiä ja äidinmaitoa nyt, minä taas pystyn elämään kiloineni vielä hiukan pidempään. Jos on pakko. Ehkäpä vielä ei olekaan oikea aika tiputtaa näitä kiloja, vaikka onhan noita mammakiloja vielä yli kymmenen jäljellä, että vararavintoa vauvalle kyllä on.

Onni 4 kk

Hugo 4kk vuonna 2013. Kuin 2 marjaa.

Olen tarkoin vahtinut, että olen joka päivä saanut sen verran energiaa, että kalorivaje on ollut korkeintaan 500 kalorin luokkaa ja lisäksi juonut toooosi paljon vettä. Maitoa on tullut hyvin Onnin syntymästä saakka, ja edelleen kun hieman puristan tissiä, niin maitoa suihkuaa samantien, eikä herumista tarvitse odotella. Itse en ole huomannut maitomäärän vähenevän lainkaan vaikka olenkin koittanut tarkoituksella laihtua.

Nyt kuitenkin viime viikonloppuna 2 viikkoa varsinaisen laihdutuksen aloituksesta vauva rupesi kitisemään rinnalla. Sunnuntaista asti, nyt siis jo neljättä päivää putkeen olen sitten syönyt kuin hevonen - ihan varmuuden vuoksi - ja tissit onkin täydemmät tuntuiset, mutta edelleen vauva protestoi imetystä.

En ole ihan varma johtuuko viimepäivien "rintaraivarit" laihdutuksesta. Se tuntuisi musta kaikkein loogisimmalta selitykseltä, mutta silloinhan runsaampi syöminen pitäisi auttaa. Meillä kuitenkin oikeestaan menee vaan pahemmaksi. Voiko tämä olla vauvan tapa ilmaista, että hän tarvitsee jo energiapitoisempaa ruokaa, Onni kun on hieman pienen sorttinen? Hieman vielä pienempi kuin Hugo pari vuotta stten. Vai oisko hänelle tulossa ensimmäinen hammas? Alkuja näkyy jo, mutta vielä ei ole puhjennut. Tai sitten mulle on tulossa ekat kunnolliset menkat? Ekat tuli jo ennen ristiäisiä, mutta ne on olleet anovulatorisia toistaiseksi. Mulla on nyt hieman sellainen olo, kun kierto olisi jo kunnolla käynnistymässä.

Isi meillä onkin nyt kymmenen päivää poissa kotoa, siis totaalinen kauhistus ja koetus meikäläiselle. Onneksi pääsin eilen avautumaan näistä huolista ystävälleni kahvi/vauvatreffeillä. Treffeillä oli kivaa ja rentouttavaa, vaikka Onni kitisi sielläkin aika paljon. Jutellessa tuli sellainen olo, että haluan vielä ehdottomasti jatkaa imetystä, mutta että hätätilanteessa ei ole häpeä antaa lisämaitoa tai jopa velliä vauvalle. Niinpä kävin kaupassa varautumassa vauvan tissilakkoon. Varauduin oikein kunnolla, ja kun pääsin kotiin Onni söi tyytyväisenä kummastakin tissistä. Illalla annoin tilkan lisämaitoa. Viime yönä kuiteskin vauva huusi täyttä kurkkua vaikka koitin kumpaakin tissiä tarjota, pitää sylissä ja jutella hiljaisella äänellä. Mikään ei toiminut, ei varsinkaan imetys. Siinä meinasi tulla itku äidillekin.

Latten sijasta juon mieluummin ihan tavallista pannukahvia. Kahvilassa käyn ehkä kerran kuussa.

Olen kovasti toivonut, että saisin täysimettää Onnia puoli vuotta ja sitten vielä osittain vuoden ikään saakka. Minua surettaa jo valmiiksi, jos imetys ei enää sujukaan. "Rintaraivarit" on jotain painajaismaista kun on tottunut siihen, että vauva aina rauhoittuu viimeistään rinnalle. Nyt mun on pakko unohtaa mun dieettihaaveet hetkeksi ja odottaa tän imetystilanteen normalisoitumista. Treenaamaankaan tai lenkille en mene, kun ei ole lapsenvahtia ja muutenkin pitää säästää kaikki energia 10 päivän yksinhuoltajuuteen. Mä kerkiin lenkille kyllä sitten viikon päästä keskiviikkona kun ukkokulta vihdoin tulee kotiin.

Jos jollain on vastaavanlaisesta kokemusta ja vinkkejä kuinka tästä selvitään, niin olisin kovin kiitollinen vinkeistä kommenttiboksiin.

Miinusta

Pienet tuuletukset: Olen jälleen laihtunut! Viime viikolla miinusta tuli huimat 300g ja painoa oli siis tänä aamuna 83,3 kg. Nyt ei kyllä tahti päätä huimaa, mutta olen päättänyt olla iloinen jokaisesta pudotetusta grammasta, vaikka oikeesti olin aamulla vaa'alla aika pettynyt.

Olisin ehkä päässyt raportoimaan hieman paremman lukeman, jos oisin vetänyt normaalia kevennettyä ruokavaliotani myös sunnuntaina, mutta mä pidin silloin "tankkauspäivän". Siis selvähän että mun kalorivajeet ei oo niin isoja, että mä mitään tankkausta tarvitsisin, mutta ajattelin sen kuitenkin olevan kerran kahdessa viikossa ihan hyvä juttu imetyksen kannalta. Sunnuntaina meni esim grillimakkaraa, monen monta voileipää jne. Vyötärö on nyt niin turvoksissa, että en mitannut.

Tankkauksen jälkeen oli huono olo, päätä särki ja jotenkin paha mieli. Tilanne on pikkuhiljaa onneks korjaantumassa kun tänään olen taas syönyt terveellisesti ja järkevästi. Mun ruokailujen yhteenveto ennen tuota tankkausta näyttää tältä:

Treeniviikon yhteenveto:

Maanantaina mun happihyppelystä tulikin tunnin reipas kävely kärryjen kanssa. Sen lisäksi maanantaina kävin pilatestunnilla. En oo kyllä ennen tajunnut kuinka hankalia ne pilates-liikkeet on, jos vatsalihakset on niin surkeessa kunnossa kun mulla.

Tiistaina vauvan kanssa salilla, lisäksi kävelyä rattaiden kanssa.

Keskiviikkona ja torstaina juoksua

Perjantaina sali

Lauantaina palauttava hölkkä 15 min

Sunnuntaina lepopäivä

Uber-haukkari :)

Uber-maha

Kaikkien koettelemusten äiti - selätetty

Kirjoitin tänne eilen pitkät sepustukset kuinka kaikki himotti ja olin totaalisesti repsahduksen partaalla. Kirjoittaminen itsessään hieman helpotti ja en loppujen lopuksi halunnut julkaista negatiivista postausta. Nyt voin julkaista sen positiiviseksi käännettynä. Minä meinaan selvisin eilen pahimman sortin mielihaluista kunnialla, enkä sortunut herkkuihin. Hyvä minä!!!

Tässä välissä muksu taas kääntyi ympäri. Kylläpä rakas kasvaa nopeasti.

Mun eilisen aamupäivän valinnat ei menneet ihan käsikirjoituksen mukaan. Eikä niitä voinut jälkikäteen muuttaa, joten seuraamusten kanssa oli vaan elettävä. Aamiainen meni ihan normaalin kaavan mukaan - marjasmoothie ja kahvia. Koska satoi vettä, jäätiin lasten kanssa sisälle. Se riehuminen alkoi käydä niin raskaaksi, että pakko oli keksiä jotain rauhallisempaa. Me tehtiin esikoisen kanssa raparperipaistosta. Siihen tuli tavallisen sokerin sijasta steviasokeria. Herkku siis on hieman kevyempi, enkä lopulta ottanut yhtään. Tähän asti kaikki ok.

Muksulle hyvää. Äitille vain murusia.

Leikkiin ja leipomiseen vaan meni nyt niin pitkään, että aamiaisen ja lounaan väliin meni 4,5 tuntia. Eikä meillä edes ole salaattia, joten en saanut vatsaa täyteen kuten normaalisti, vaikka söin muuten tosi tuhdisti. Siitä asti himotti kaikki herkut. Rehellisesti sanottu himotti ihan kaikki mahdollinen.

Salaattia meillä ei ollut, koska edellisiltana mun mies oli lähdössä käymään verkkokaupassa ja pyysin häntä samalla kerralla hakemaan salaattia kaupasta. Hän en jaksanut pysähtyä erikseen ruokakauppaan, mutta mua ajatellen meni sitten ostamaan 2,2 kilon jättilaatikon salmiakkia verkkokaupasta. Rakastan salmiakkia. Ilmeisesti rakastan myös haasteita, joita tämä boksi tarjoaa yllikyllin.

Mä selvisin kuitenkin ottamatta lainkaan herkkuja vaan tai karkkia syömällä sitten lounaan jälkeen pian välipalasmoothien. Ja juomalla paljon paljon light kokista. Olin varautunut myös suklaapuddingilla, mutten lopulta tarvinnut sitä. Välipalan jälkeen pääsin jo pahimmista himoista ja sen jälkeen noudatin normaalia ruokarytmiä. Koitin pitää mielessä, että illan lenkki tai sali jäisi auttamatta väliin, jos mässäilisin itseni ähkyyn ennen treeniä. Ja illalla sitten kävinkin juoksemassa.

Sodastream rulettaa :)

Raparperiherkun onnistuin suureksi osaksi tarjoilemaan miehelle ja Hugolle. Salmiakit mun täytyy varmaan vielä jemmata miehen autoon, niin ne on ainakin valtaosan päivästä mun ulottumattomissa.

Mulla on nyt niin  voittajafiilis. Tuntuu siltä että nyt pystyn ihan mihin vaan. Jatkossa oon tarkempi ateriarytmistä ja pidän salaattia jääkaapissa. Ja jos meinaankin repsahtaa niin koitan muistaa miten hyvältä nyt tuntuu. Jei! Tää päivä on ollut ihan super. Sain aamulla siivottua ja käytyä taas muksujen kanssa salilla. Tässä pieni väliotos: onkohan muilla treeneissä vastaavanlaisia keskeytyksiä?

Vielä yksi juttu. Lisäsin toissapäivänä blogini blogit.fi-palveluun ja eilen siellä etusivulla komeili tämännäköinen kollaasi:

Toisilla on kireät sikspakit ja mammalla pelkkää taikinaa. Ihan kun ne olisi laitettu vertailun vuoksi kivasti vierekkäin. Ainakin mä sisuunnuin tuosta nöyryytyksestä :)) Voisin melkein printata kuvan meidän jääkaapin oveen, niin siinä olisi motivaatiota jokaiseen heikkoon hetkeen.

Ihanaa viikonloppua kaikille.

Miltä näyttää 83 kiloinen nainen bikineissä?

Olen aivan ilmiselvästi seonnut päästäni julkaistessani itsestäni melkein nakukuvia nettiin. Postaan nämä tänne ihan omasta tahdostani vapaaehtoisesti. Voin sanoa, etten kehtaisi laittaa näitä tänne, ellei mun vakaa päätökseni olisi laihduttaa. Mua ei nolota, koska nythän mä just teen noille muhkuroille jotain. Eikä nolota jatkossakaan, kunhan vaan edistystä tapahtuu. Nyt kun tää postaus on tehty, en kertakaikkiaan voi luovuttaa. Kuvista saa motivaatiota, niistä on hyvä seurata kehitystä ja niistä näkee kuinka pitkälle on tultu sitten kun olen viimeisen päälle hyvässä tikissä.

Eli tässä tulee: 83 kiloinen nainen bikineissä!

Inspiraatio tolle otsikolle löytyi Punttimimmin blogista. Hän on mua pidempi ja niissä kuvissa hieman painavampikin, mutta ihan hirveesti paljon kiinteämpi. No, perästä tullaan!

Varsinaisesti ajatukseni tän postauksen takana oli perustella itsellenikin miksi kannattaa käydä salilla nostamassa rautaa. Juokseminen ja muu aerobinen liikunta kyllä laihduttaa paremmin, mutta pelkkä paino ei kerro onko joku fit vai fat. Mä haluan paitsi pudottaa painoani, niin myös kiinteytyä ja saada uusia kurveja.

Ensinnäkin mä haluan peppuni takaisin sille korkeudelle, missä sen kuuluukin olla. Nykyistä siis varmaan kymmenen senttiä korkeammalla. Haluan ison ja pyöreän takapuolen, oikein sellaisen brassityyppisen.

Toisekseen mä haluan olkapäihini pyöreyttä ja nykyistä paremmin ryhdin. Ryhtini on hieman lasten kanssa päässyt lysähtämään. Hyvä rythti kuitenkin jo itsessään hoikentaa joten sellaisen ylläpitäminen on vaivan väärti.

Olishan erottuvat vatsalihakset vielä aika ihana bonus, mutta en ole varma haluanko niin rasvatonta kroppaa, että se olisi edes mahdollista. Mä mietin niitä kireämpiä tavoitteita vasta sitten, kun näistä mammakiloista on päästy.

Yllä nolo fitness-pose. 

Yritin olla vetämättä vatsaa kuvissa sisään, mutta ehkä vedin kuitenkin vähäsen. No joka tapauksessa mun mielestä mä näytän ihan kohtalaisen ookoolta näissä, varsinkin kun muistaa että mulla on neljän kuukauden ikäinen vauva. Arvet kyllä vaalenee ja kroppaa kiristyy ajan kanssa. Melkeinpä mua ahdistaakin enempi vaa'an lukema kun mun ulkomuoto. Musta vaan on jotenkin sopimatonta painaa yli 70 kiloa.

Pysykää mukana. Lupaan laittaa uusia vertailukuvia heti, kun jotain edistystä tapahtuu.

Operaatio sokerihiiren nujerrus

Mä oon aina ollut perso makealle. Rakastan yli kaiken jäätelöä ja hyvänä kakkosena on karkit. En koskaan kieltäydy makeista tarjottavista ja tykkään itsekin leipoa. Fasupalat on musta taivaallisen hyviä. Mieheni ei juuri välitä makeasta ja esikoisellekin annetaan herkkuja vain harvakseltaan. Siispä mammalle jää sitäkin enempi kaikkea hyvää.

Alkusyksystä huomasin, että mä söin jotain sokeripitoista herkkua käytännössä ihan joka päivä. Kun muksut vihdoin nukkui ja mulla oli oma rauha, en onnistunut enää hallitsemaan sokerihimoani. Halusin laihduttaa, mutta silti hain liian usein lähikaupasta jätskiä, karkkia tai keksejä tai leivoin jotain nopeaa ja hyvää. Ja ei kun ääntä kohti. Selvästikin siinä sokerihumalassa olo ei ollut kovin virkeä ja mielialakin apea. Laihtumisesta ei ollut tietoakaan.

Nyt mä en enää osta kaupasta valmiita herkkuja kotiin. En osta, koska minimiannos mulle olisi kokonainen karkkipussi, keksipaketti taikka litra jäätelöä. Jos mulle jossain tarjotaan leivonnaisia, niin nautin kohtuudella mutten santsaa. Olen sen sijaan keksinyt konstin, jolla saan sokerihimoni kuriin. Nimittäin olen opetellut tekemään joitain sokerittomia herkkuja, joita saan syödä kohtuullisesti vaikka joka päivä. Niinkuin esim näitä.

Banaanimuffinit:

2 ylikypsää banaania muussattuna
1 dl sokeroimatonta omenasosetta
about 0,5 dl hunajaa oman maun mukaan
5 munaa

1,5 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa

Mukaan voi sekoittaa myös marjoja, suklaahippusia tai pähkinärouhetta. Mulla näissä on vadelmia ja hasselpähkinärouhetta.

Ensin sekoitetaan märät ainekset, sitten joukkoon lisätään kuivat aineet ja sekoitetaan uudelleen. Taikina lusikalla muffinivuoksiin ja lykätään uuniin 180 asteeseen noin 30 minuutiksi. Helppoa ja hyvää. Yhdessä muffinissä on vaan about 100 kaloria.

Toinen hitti meidän perheessä oli ne myslipatukat, vaikka niissä sitten olikin energiaa varmaan aika paljon. En ole uskaltanut laskea. Niiden ohje täältä.

Jos joku ihana lukija tietää hyvän sokerittoman leivonnaisen ohjeen, niin linkatkaa kommenttiboksiin. Kiitän syvästi.

Kevyttä kotiruokaa ja pieniä herkkuja

Mä en vielä ainakaan ole innostunut laittamaan joka postaukseen ruokakuvia, mutta oon kyllä kuvannut mun viime viikon annoksia, joten tässä kaikille kerralla ruokakuvapläjäys.

Kanaa ja keitettyjä perunoita

Mähän kokeilin joku aika sitten superdieettiä eikä siitä tullut mitään kun imetän vielä. Muutenkin sapetti, etten voinut syödä samaa ruokaa kun muu perhe ja ruoanlaittoon meni tuplasti aikaa. Päädyin siihen, että koko perhe syököön samaa ruokaa. Itse koitan pitää lämpösen ruoan osalta annoskoot kurissa lataamalla lautasen kukkuralleen salaattia.

Pastaa jauhelijakastikkeella ja juustoraastetta

Taas kanaa ja hieman palaneita BBQ-kasviksia

Oon yrittänyt tehdä vähän kevyempiä ruokia tai ainakin terveellisiä. Teen ihan tavallista kotiruokaa, mikä maistuu koko perheelle. Itse sitten syön hieman Patrick Borgin rentoa painonhallintaa -ajatuksella ottamatta turhaa stressiä jokaisesta murusesta. Arvioin ruokien painot noin suunnilleen ja kirjaan sulamoon kätevästi puhelimella. Toistaiseksi mun päivän safkojen kalorit on pysyneet siinä 1600 kalorin tietämillä, eikä silti ole kertaakaan tullut nälkä tai pahoja mielitekoja.

Kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa

Kinkkukiusausta, johon oon laittanut pussillinen herne-maissi-paprikaa sekaan

Aamuisin mä syön lähes aina smoothien. Vain harvoissa tapauksissa teen puuron Bullin ohjeen mukaan. Puuro on kyllä hyvää sekin, mutta noi smoothiet on suorastaan herkkua. Teen muuten sellaisen usein iltapalaksikin eikä vieläkään ole alkanut tökkimään.

I love!

Joka päivä syön 4-5 annosta. Aamu- ja iltapalan, 2 lämmintä ateriaa ja joskus jotain välipalaakin tai jälkiruokaa. Hernekeiton jälkkärinä söin kaksi lettua mansikkahillolla ja lisäksi leivoin pikkumuffineita, kun leipominen vaan on niin kivaa. Eipä tullut pienintäkään morkkista. Itse asiassa tuli jopa voittajaolo, kun pysyin kohtuudessa kunnon ahmimisen sijasta.

Kinkkuvoileipiä (kaksi, koska yhdestä tulisi vaan paha mieli)

Avainsanat tämän dieetin suhteen kohtuus, ateriarytmi ja vesi. Vettä mä juon tuopeittain päivän mittaan 3-4 litraa. Mä muuten joudun käymään useammin vessassa kun viimeisilläni raskaana :) Ilmeisesti siinä sivussa rasva palaa ja taas tänään vaaka notkahti pykälän alaspäin.

Lisäsin tuonne blogin alalaitaan painotickerin, mistä voitte seurata mun laihiksen edistystä helpommin.

Todistettavasti laihtunut

Eka viikko takana ja tässä ne tulokset:

Paino tänä aamuna 83,6 kg. Pudotusta on siis tullut 1,9 kg. Tuuletuksen paikka!
Vyötärö siitä pari senttiä navan yläpuolelta 94 cm. Siitä on lähtenyt 2 cm. Jipii!

Pari kiloa pudotusta viikon takaisten mättöfestien jälkeen ei sinällään ole kovin erikoista. Sen sijaan tuosta vyötärömitan kehityksestä oon tosi iloinen.

Minä niinkuin varmaan kaikki muutkin laihduttajat tottakai pidän ruokapäiväkirjaa. Apuna toimii sulamo. Mun viikon keskiarvot näyttää tältä:

Energiaa ehkä hieman vähänlaisesta ottaen huomioon että täysimetän Onnia edelleen. Mä huolehdinkin koko ajan siitä, että vettä tulee juotua se 3-4 litraa joka päivä, niin maitoa tulee tarpeeksi.

Ruokien lisäksi oon kirjannut mun kaikki edellisviikon treenit ylös. Tässä mun viikon saldo.

Maanantaina: kevyt aamuaerobinen 45 minsaa ennen aamiaista. Tämän siis tein ihan kotona sisällä niin että askelsin, hyppelehdin, tanssin, huidoin ja potkin ja muuta hauskaa samalla leikkien esikoisen kanssa. Tästä ei tullut varsinaisesti hiki, mutta sellainen hieman nihkee olo iholle ja hengästyin kans pikkuisen. Samanlaista settiä siis kun vaikkapa kävely. Meidän Hugo tanssi mukana oman vauvan kanssa. Minionit on meillä kovassa suosiossa.

Maanantaina kävin myös uudella salilla, jossa alkulämmittelyt ja muutama lihaskuntoliike käsipainoilla ja sen jälkeen hot-pilates.

Tiistai: Illalla intervalli-juoksua 33 minuuttia. Siellä ne mahamakkarat sulaa :)

Keskiviikkona ja torstaina lepoa.

Perjantai: salitreeni, josta tuli tosi hyvä olo. 

Lauantaina juoksua 28 min tasaista ja sunnuntaina 17 min kova harjoitus. Ihanaa juosta maaseudun rauhassa tällaisissa maisemissa. 

Aamuaerobisia en oikein ole jaksanut kun herätys muutenkin on niin aikaisin huonojen yöunien jälkeen. 3 jouksukertaa, 1 pilates ja 1 salitreeni on minusta ihan kohtuullinen suoritus. Nyt tänään kuitenkin herätessäni kroppa oli tosi väsynyt. Tänään varmaan vois ottaa ihan iisisti, vaikka mieli tekisi hikoilemaan.