Laihdutus + imetyksen lopetus = mahdoton yhtälö

Viikonlopun tunnustukset:

Lauantaina siis vietettiin poitsun synttäreitä. Mun aamu alkoi niinkin lupaavasti että kävin lenkillä ja sen jälkeen söin ihan normaalin aamiaissmoothieni. Sen jälkeen leivoin hikihatussa, jossain välissä nautin kana-salaattilounaan, ja taas leivoin. Juhlat alkoi ja pöytä notkui. Olin antanut itselleni luvan ottaa maltillisesti juhlapöydästä herkkuja ja niin teinkin. Otin pikkuisen sitä sun tätä ilman huonoa omaatuntoa. Valtaosan ylimääräisistä herkuista sain annettua siskojeni ja miehen veljen mukaan, jottei itselle jäisi kovasti kiusauksia tänne kotiin. Illalla söin jälleen iltapalasmoothien, niinkuin normaaleinakin iltoina.

Herkkuina synttäreillä oli kanapastasalaattia, erilaisia keksejä, pullaa, kinkkupiirakkaa, täytekakku, cocktail-tikkuja, ruissipsejä rapu-lohi-täytteellä, mangojuustokakku, minttumustikkakakku sekä savupeurapiirakka. Oli ainakin tarpeeksi kaikkea ja jokaiselle jotain. Kaikista ihanuuksista huolimatta selvisin lauantaista kunnialla. Uskomatonta.

Sunnuntainakin sain aamusta tehtyä lenkin ja teinpä aamupäivällä treeninkin. Kaikki viikon treenit siis kunnialla tehty. Päivän mittaan taas huomasin, että aamulenkki ja salitreeni samana päivänä ei tiedä hyvää. Joka kerta sen jälkeen mieliteot on olleet ihan huipussa. Vaikka söisin kuinka ohjeen mukaan ja pitäisin ruokailuvälit tarkasti 2,5 tunnissa, niin ennenpitkää ne mieliteot ja kamala nälkä ottaa vallan. Silloin ei selvästi mulle vaan superdieetin kalorimäärät riitä. Joka kerta repsahdusvaara kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Iltaa kohden mulla alkoi olla tosi heikko olo, mutta repsahdin silti vain vähäsen. Rupesin syömään dieetin ohi, mutta ainoastaan salaattia ja lopetin senkin melko pian. Söin sittenkin smoothien kuten kuuluu, mutta sorruin kyllä sekoittamaan sinne ylijääneen kermavaahdon. (Se ois kyllä pitänyt heittää samantien pois kun kakku oli koristeltu.) Kakkua olisi tehnyt mieli, mutta isäntä tsemppasi pysymään lujana. Kakku sai jäädä jääkaappiin. Tässä vaiheessa olin vielä ihan tyytyväinen ja ylpeä siitä, ettei pahempia sortumisia tullut.

Viikonloppu siis meni kohtuullisesti. Maanantai alkoi ja vaa'an lukema oli tosi kiva yllätys, tasan 72 kiloa, eli 1,6 kiloa miinusta kahdessa viikossa. Tällä kertaa hyvä lukema ei kuitenkaan tuonut motivaatiopläjäystä, mitä oisin tarvinnut. En jaksanut ottaa itsestäni edistyskuvia saatikka mittoja. Mun keho huusi ruokaa ja herkkuja ihan aamusta alkaen. Ei puhettakaan, että oisin tehnyt mitään smootieta, eikä aamulenkki ois voinut vähempää kiinnostaa. Sorruin heti aamusta ruisleipään johon päälle voita ja kunnon rasvaista juustoa. Aamupäivästä käytiin neuvolassa ja napero nukahti kotimatkalla vaunuihin. Mä tulin sisälle ja aloin syömään yli jääneitä keksejä. Ja lopulta meni se täytekakkukin. Koko ajan vaan kamalat mieliteot ja huutava nälkä jatkui, ja multa petti kaikki itsehillintä ihan totaalisesti. Kaiken lisäksi olo oli, kuin olisin ollut kipeenä. Ei riittänyt virtaa mihinkään. Ja ihan persiilleen meni koko maanantai.

Ongelmaa selvästi aiheuttaa se, että mä olen lopettamassa imettämisen. Lauantai-aamuna imetin kunnolla viimeisen kerran, sen jälkeen oon joutunut pari kertaa antaa pikkuisen maitoa tätä pingottunutta olotilaa helpottamaan. Ei pitäisi kyllä antaa, mutta musta on aika sama annanko sen tilkan lapselle vai lypsänkö itse sen hukkaan. Muksu kun ei juuri välitä saako hän maitoa vai ei, mutta aina on kelvannut. Tästä epäilemättä johtuu noi kauheet hormoniheittelyt, mistä taas seuraa himot syödä mitä vaan. Neuvolasta onneksi lupailivat, että pahin olisi ohi ihan vaan muutamassa päivässä. No, sitä odotellessa. Tänään on vielä päivä mennyt ihan dieetin mukaan, mutta mulla on kyllä just sellainen olo, että illasta tulee todella vaikea. Ja muhun sattuu koko ajan, en kestä!

Pysytään lujina

Moi,

Meikäläinen on leiponut melkein koko päivän. Aika, jota en oo viettänyt hellan äärellä, oon joko siivonnut tai treenannut. Eikös perjantaisin pitäisi saada vähän relata?

Mä oon oikeesti aamusta asti kokkaillut jotain. Ensin täytekakkupohjan. Sitten juustokakkupohjan. Ja vieläpä sekä kinkku- että savupeurapiiraan. Meinasin, että nämä voi tehdä jo tänään ja valmistella sitten loput huomenna aamupäivällä. Tuntui ihan loputtomalta urakalta, kun sattumoisin en oo kovin usein leipomassa tällaista satsia kerralla herkkuja. Mä olen kovin tottunut kaapimaan lusikalla kakkutaikinan jämät kulhon pohjalta suuhun. En sortunut. Eikä mun savupeurapiirakasta tullut ihan samannäköinen kuin joskus ennen. Arvatkaas tekiskö mieli ottaa pala, ja tarkistaa, että maku sentään on oikea. Mies ole vieläkään tullut töistä makutestaajaksi.

Onneksi mulla on ollut ihan virtaa tänään tehdä yhtä ja toista. Aamulla paino oli tippunut 300 g ja oli muutenkin litteä olo, niin testailin yhtä vanhaa paitaa, johon en oo viitsinyt itseäni sulloa kuuteen vuoteen. Tämä on aina ollut sellainen vatsaa korostava nakinkuori, mutta mitäs nyt. Tämänhän vois melkein sanoa korostavan vyötäröä vatsan sijasta. Jes!

Meen jatkamaan imurointia. Yöks. Kivaa viikonloppua kaikille.

Vuosi synnytyksen jälkeen

Meidän vauva täytti tiistaina vuoden. Voikos häntä enää sanoa vauvaksi vai onko hän nyt taapero? Meillä juhlitaan synttäreitä tulevana lauantaina suuren sukulaisjoukkion kanssa. Mua koitellaan lähipäivinä siis urakalla, kun saan leipoa erilaisia kakkuja ja suolaisia piirakoita, ja sitten katsella kun herkut menee muihin suihin. Toivottavasti menee, ettei jää mulle kiusaksi. Pitää postailla sit viikonloppuna kuin mun kävi.

Vaikka on kiva tehdä kaikkee synttärivalmisteluja, niin mulla on silti vähän apeat fiilikset. Pikkuinen kasvaa niin hurjaa vauhtia ja mun pitäisi luopua nyt imetyksestäkin. On vähän haikeeta luopua siitä yhteisestä rauhallisesta hetkestä. Pikkukakkosta ei päästä yrittämäänkään ennenkuin lopetan ekan kohdalta imetyksen, joten paras se on tässä kohtaa tehdä.

Mun fiiliksiä ei kohenna yhtään se, ettei mun paino on vähentynyt yhtään viimeisen viikon aikana. Tai kyllähän se tankkauspäivän jälkeen nousi hurjasti ja laski siitä takaisin ennalleen, mutta silti viikko tuntuu menneen vähän hukkaan, kun mitään edistystä ei ole tapahtunut. Täytyy vaan muistaa, että vuoden alusta mun paino on kuitenkin tippunut jo 6,4 kiloa, mikä ei oo musta ollenkaan huono saldo.

Vauvan syntymän jälkeen olen kuitenkin tiputtanut yli 30 kiloa.

Onhan tässä onneksi aika paljon muutosta tapahtunut. Vielä on kuitenkin matkaa tavoitteeseen. Tässä yksi netistä bongattu esimerkillinen mamma. Tohon on hyvä pyrkiä.

Lisää tankkausta ja krapulapäivä

Mä täällä vielä hehkutin, kuinka mun perjantain tankkaus meni ihan ok, ja sitten lauantaina olo oli hyvä ja energinen. No, eipä se viikonloppu ihan niin jatkunut. Nimittäin ei tainnut se perjantain tankkaus riittää, vaan mulla meni lauantaikin illasta pieleen. Kun lapsi oli mennyt nukkumaan ja mä katselin itsekseni jotain surkeeta leffaa, niin jostain syystä sorruin napostelemaan ja sitten herkuttelemaan oikein kunnolla. Vatsa alkoi jossain vaiheessa olla jo ihan täys, mutta jonkin vanhan tavan takia mätin vaan lisää. Oon mä hölmö.

Sunnuntai-aamuna heräsin, ja olo oli hirveä. Fitfarmin foorumilla varoiteltiin, että olo saattaa olla krapulainen, muttei niin kauhea, että esim saikulla joutuisi kukaan jäämään. Voi kertoo, että jos ois ollu arkipäivä ja mä kävisin tällä kertaa töissä, mä oisin joutunut jäämään saikulle. Niin pahaa krapulaa mulla ei oo tainnut olla ikinä. Suuta kuivasi, mutta olin niin halkeamaisillani, etten meinannut pystyä edes vettä juomaan. Viikon vika aamulenkki ja salitreeni jäi todellakin tekemättä, kun mä vaan koomailin puoli päivää. En enää ikinä vedä samanlaista hiilarimättöä 3 viikon vähähiilarisen dieetin jälkeen. Jos oisin osannut arvata sunnuntain olotilan, mun ei todellakaan ois tehny mieli ruisleipää tai kaurakeksejä tai muutakaan herkkua.

Entäs sitten se paino? No Jutta G. varoitteli tuolla, että tankkauspäivän jälkeen paino saattaa nousta jokusen kilon. Joillakin jopa 4 kiloa. Mun ei tosiaan ois kantsinut vaa'alle kiiveta, sillä meikäläiselle tuli parissa päivässä lisää 4,9 kiloa. Siis lähes tulkoon kaikki, mitä oon onnistunut vuoden alusta laihduttamaan, ja paljon enempi kun on SD:llä lähtenyt. Okei, nää on nesteitä, mut silti. Kyllä sapettaa. Foorumilla onneksi lohduteltiin, että about puolessa viikossa tilanteen pitäisi normalisoitua ja sen jälkeen painon jatkaa taas tasaisesti putoamista. Sitä odotellessa. Kaksi päivää on meinaan nyt mennyt kirjaimellisesti ohjeen mukaan ja edelleen olo on todellakin pallo. Vatsaa kivistää vieläkin.

Sunnuntain kamalasta olosta huolimatta sain syötyä ohjeen mukaan. Tänään maanantaina se on ollut jo helpompaa. Kävin aamusta lenkillä ja sen jälkeen söin aamiaissmoothien. Ttein kotona käsitreenin muksun mentyä nukkumaan. Treenin jälkeen palkkari ja sitten ihana tonnikalapastasalaatti. Kerkisin mukavasti tänään vähän kaupoillekin ja mukana kulki protskupatukat ja muut eväät kuten dieettiin kuuluu. Just äsken söin iltapalaksi vielä toisen marjasmoothien. Mä todellakin toivon, että viikonlopun tankkaus nyt riittäisi, eikä enää niitä kammottavia mielitekoja tulisi.

Päiväni kuvina:

Hyvää yötä. 

Nyt lähti lapasesta

Mun pitää tulla tänne julkisesti ripittäytymään ja tunnustamaan eiliset synnit. Hyvillä fiiliksillä ja energiatasoilla jatkunut dieetti otti vähän osumaa, kun eilinen olotila oli niin totaalisen uupunut, että oli pakko tankata lisää virtaa. En oikeen ymmärrä, mikä meni pieleen, mutta ilmeisesti nyt vaan tehokkaat treenit kovin lähellä toisiaan ja hieman (oikeesti vaan vähän) venyneet ruokailuvälit tais saada mun kehon täysin lukkoon. Tästä se lähti:

1. Torstai-iltana tehty juoksulenkki sekä heti perään tehokas kahvakuulatreeni.
2. Torstain iltapalaksi sallittu ateria, jossa hieman hiilaria. Muut päivän ateriat oli syöty jo ennen treeniä.
3. Perjantai-aamuna herätys normaalia aiemmin ja 45 min reipas kävelylenkki ennen miehen reissuun,  lähtöä.
4. Salitreenit perjantaina suht aikaisin päivällä lapsen nukkuessa, kun syötynä oli vasta aamupala (lenkin jälkeen)ja proteiinipatukka välipalaksi. Näiden välissä 3,5 tunnin tauko. Treeni sujuu kuitenkin erittäin hyvin. 
5. Heti treenin jälkeen palkkari ja siitä tunnin kuluttua lämmin ateria, jossa hiilaria. Patukan nauttimisesta kunnon ateriaan aikaväli 4 tuntia. Annos ei riittänyt tyydyttämään huutavaa nälkää.
6. Ote alkaa lipsua. Syön seuraavan aterian jo 1,5 tunnin kuluttua edellisestä. Sallitut ruokavälit siis on 2,5-4 tuntia. Toistaiseksi mulla on taukoa ollut about se 2,5 tuntia.
7. Olen edelleen puolikuollut, enkä jaksaisi tehdä muuta kuin käpertyä sohvalle ja ummistaa silmät ja korvat. Lapsi kuitenkin leikkii normaalisti vieressä, eikä mies ole tulossa koko viikonloppuna kotiin, joten vahtivuoro on mulla. Tässä vaiheessa totean, ettei hyvä äiti vedä itseään niin piippuun, ettei jaksa leikkiä lapsensa kanssa.
8. Siitä se mopo lähti sitten keulimaan.

Punaposkisena ja tyytyväisenä treenin jälkeen.

Sallittu ateria, ei valitettavasti riittänyt.

Sitten rupes menemään tällaista. Lisäksi salmiakkia, jota muistin olevan autossa. Sekä pakkasesta löytynyttä pullaa. Voi morjes, mitä taas tulikaan vedettyä, olo oli illasta aika kauhea.

Tänä aamuna heräsin energisenä ja kaikin puolin hyvin voivana. Sormet on ehkä vähän turvoksissa ja kasvoissakin tuntuu pieni krapulamainen pöhnä. Vaa'alla en tietty käynyt pahoittamassa mieltäni. Mutta kyllä tän päivän energisyys oli sen eilisen repsahduksen arvoista. Nyt jaksan taas touhuta muksun kanssa. Olo on mainio. Ja olen kaiken lisäksi jälleen ruodussa.

Mitäs tästä opittiin? Treenit pitää olla jossain suhteessa samoihin aikoihin syötyihin kaloreihin. Nyt tuli liikaa treeniä viimetteeks illalla ja ensimmäiseksi aamulla, kun samaan aikaan eväät oli kohtalaisen kevyet. Siitähän ei hyvä seuraa. Mutta nyt taas kokemuksesta viisastuneena eteenpäin.

 Kivaa viikonloppua kaikille.

Pykälän kevyempänä kohti seuraavaa välitavoitetta

Paino putoaa kivasti hiljallee, ja tänään sitten sopivasti 100g alle mun seuraavan välitavoitteen. Oon nyt virallisesti kevyempi kuin silloin kuin käytiin miehen kanssa viimeksi Irlannissa. Siis minne me ollaan tänä kesänä myöskin menossa. Ja samalla oon muuten kevyempi kuin koskaan meidän parisuhteen aikana. Kevyempi ehkä, mutta vaatekoko ei vielä oo sama. Silloin joskus olin ihan kivassa tikissä. Sitä kohti mennään edelleen.

Mun seuraava välitavoite on nyt sitten saada paino alle 70 kilon. 69,9 kg tuntuu sopivalta etapilta. Toivoisin saavuttavani sen vielä SD:n aikana. Eli 2,8 kg seuraavan kolmen ja puolen viikon kuluessa. Aika hurjalta kuulostaa, mutta ihan realistinen tavoite se on, jos edelleen noudatan ohjeita pilkutarkasti.

Dieetti alkaa alkuinnostuksen jälkeen tuntua todella arkiselta. Ruoanlaitto ei enää vie puolta päivää eikä ruokavaliota tai treeniohjelmia tarvitse luntata paperilta. Dieetissä pysyminen on helppoa eikä mitkään mieliteot vaivaa. Oon onnistunut löytää aikaa treenaamiseen vaikka miehen loma loppui, eikä muksu enää nuku kovin pitkiä päiväunia. Olo on energinen ja mulla on riittänyt virtaa kevätsiivoukseenkin. Ihmettelen kyllä, miten pienten lasten vanhemmat selviää siitä. Musta tuntuu, että oon siivonnut joka vapaa hetki viimeiset 4 päivää, eikä vielä todellakaan ole valmista.

Tänään illasta väsytti ihan kamalasti, mutta en suostunut pinnaamaan treeneistä. Piti lähteä oikein ulos hakemaan uutta puhtia ja pientä virkistystä. Mä kävin juoksemassa pitkästä aikaa, ja se tuntui ihmeellisen helpolta. Okei joka kerta pienen tauon jälkeen juoksu on kulkenut ennenkin, mutta nyt se oli oikein poikkeuksellisen lennokasta. Oiskohan reilun kuuden kilon painonpudotuksella jotain tekemistä asian kanssa? Kunhan saan SD:n kunnolla finaaliin, taidan ruveta juoksemaan taas enemmän. Tänään lenkki toimi alkulämmittelynä varsinaiseen treeniin, jonka tein kotona kahvakuulalla. Pientä heikotusta kyllä tuntui treenin aikana, taisi kulua liikaa paukkuja siihen lenkkiin. Sisulla vedin treenin läpi ja olin sen päätteeksi oikein ylpeä itsestäni. Nyt meikä painuu pehkuihin oikein tyytyväisenä. Aamulla odottaa taas kärrylenkki tyhjällä massulla.

Päivän motivaatiokuva:

Liian suuret housut

Kiva ylläri tänään aamuvaa'alla. Eilisestä paino oli tippunut -700 g. Toivottavasti tämä ei oo vaan hetkellinen notkahdus, vaan jospa sittenkin se mun maanantain tulos olikin vähän yläkanttiin. Pakko mun on huomennakin puntaroida, vaikka pitäisikin malttaa käydä vaan kerran viikkoon. Mutta niin kauan kun lukemat on positiivisia, niin kivahan se on punnita :) Saan pienestäkin miinuksesta hurjasti lisää motivaatiota. Kokonaissaldo tammikuusta nyt 6,2 kg, josta SD:llä 2,3 kg. Aika hyvin mun mielestä.

Vuoden alussa en ollut vielä saavuttanut mun raskautta edeltävää painoani, ja mulla oli silloin tosiaan vaan parit housut, jotka mahtui päälle. Treenivaatteiden lisäksi käytin lähes tulkoon koko ajan hameita sukkahousujen kanssa. Kaikki liian pienet koon 42 farkkuni mä olin pakannut laatikkoon odottamaan hoikempia aikoja. Tänään testailin taas muutamia housuja ja arvatkaas. Mun vanhat suosikkifarkut olikin nyt aivan liian isot. Ne on vielä sellaiset tosi leveälahkeiset flare-malliset housut, ja kun ne lökötti vähän reisistä ja takapuolesta, niin näyttivät kyllä ihan pellen housuilta.

Valtaosa laatikon housuista on nyt sopivia, mutta mähän en tosiaan aio lopettaa dieettiäni tähän. Toivottavasti ne kaikki jää vielä liian suuriksi. Mitä sitten suurille housuille tehdään? Laatikon kyljessä ois voinut tähän saakka lukea "sit-kun-laihdun", mutta enhän mä voi säilyttää "sit-kun-lihon"-laatikollista vaatteita. Jos en toivoisi uutta raskautta, jonka myötä isot housut tulee tarpeeseen, niin ehdottomasti hävittäisin kaikki ne housut.

Mun kamerani jalustoineen ei ollut mukana päivän sovittelusessioissa. Kuvat siis on mun sapuskoista tänään.

Aamiaiseksi ja iltapalaksikin meni totuttuun tapaan smoothie. Oon nyt testaillut sekä Rainbown että Pirkan edullisempia maitorahkoja ja huomannut, että niistä tulee tosi paljon paksummat smoothiet kuin vaikkapa Valion maitorahkasta tai Ehrmannista. Oon sekoittanut smoothieeni jopa vettä, että tuopillisesta tulisi hieman juoksevampaa, mutta ei auta. Lusikalla mä noi smoothiet olen saanut syödä. Ihanan pehmoisia herkkuja ovat.

Lounaaksi taas kerran kanasalaattia. Onneksi mä tykkään siitä, eikä vielä kyllästytä yhtään.

Päivällä kävin naperon kanssa nopeella kauppareissulla. Oikeesti lähdin ostamaan säilytyslaatikoita vauvan pieneksi jääneille ja omille isoksi jääneille vaatteille. Honkkarista löytyikin ihan mieletön valikoima protskupatukoita, joista piti sitten hankkia joka sorttia (paitsi yhtä romminmakuista) kotiin testattavaksi. Ja ostin muuten myös Minttusuklaapuddingia, josta tein tänään välipalan. Kuvaa en kerinnyt ottaa, oli niin hyvää vaikkakin aika äkkimakeeta. Ainakin tiedän, mitä mä vedän jatkossa makeanhimoon.

Illalla tein ihan kotona alakroppatreenin. Mies oli myöhään töissä, enkä jaksanut lähtee roudaamaan naperoa lapsiparkkiin, joten kotitreeni oli sit helpoin vaihtoehto. Jalkakyykyt tein pikkumies sylissä. Hän onkin oikeen sopiva ja innokas 10-kilon puntti. Sain vähän lisävastusta hooveriinkin, kun napero keksi kiivetä mun selän päälle.

Treenin jälkeen sain jo pikkuisen hiilareitakin. Tein tänään taas helpon tonnikala-feta-pasta salaatin. Salaatti oli valmiiksi pilkottu, feta kuutioina liemessä, tonnikala purkissa ja pastaa olin keittänyt miehelle edellisenä päivänä. Tän annoksen eteen ei tartteniut tehdä juuri mitään. Paitsi tietty se treeni, jotta sai pastaa :)

Olen ihan supertyytyväinen siihen, kuinka mun superdieettini edistyy. Ja vielä tyytyväisempi olen itseeni, kun en ole repsahdellut ja olen sinnikkäästi tehnyt jokaikisen suositellun treenin. Musta tuntuu siltä, että voisin jatkaa tätä superia vaikka kuinka pitkään. Kuulemma vaikeimmat viikot on sitten ne kaksi viimeistä herkkupäivän jälkeen. 

Before and After edistyskuvia

Hui! Vähän kauhistuttaa laittaa ittestään näinkin julkeita kuvia nettiin, mutta menköön. Tässä siis faktaa mun superdieettini edistymisestä tähän saakka.

Paino tippunut 2 viikossa 1,6 kg. Foorumilla on henkilöitä, joilla vain ekan viikon tulos oli melkein 4 kiloa, ja heihin nähden mun tulos vaikuttaa kovin vaisulta. Mutta mäpä uskon, että multa on lähtenyt just sitä rasvaa, koska nesteet varmaan lähti jo silloin kun aloitin laihdutusurakkaani tammikuun alussa. -800 g rasvaa viikossa onkin sitten jo hiton hyvä tulos. Tammikuusta mun kokonaispudotus on jo 5,5 kg. Nyt ollaan jo kirkkaasti normaalipainon puolella. Oletankin, että tästä eteenpäin kiloja tippuu hieman entistä hitaammin. Toivottavasti kuitenkin sellainen puoli kiloa viikossa tahti säilyisi, ettei motivaatio ala murentua.

Mitat mulla ei ole superdieetin kahden ekan viikon aikana kovin paljoa muuttuneet, mutta se pieni toivottu muutos on tapahtunut just siellä missä pitikin. Nimittäin vyötärön tietämillä.

Rinnanympärys -3 cm (Tämä selittynee sillä, että olen vähentänyt imettämistä ja yritän lopettaa tän kuun aikana, kun vauva täyttää vuoden)
Rinnan alta -1 cm
Vyötärö kapeimmasta kohdasta -2 cm
Napa -2 cm
Takapuoli +/-0 cm
Reisi  +/-0 cm

Sivukuvista muutosta tuskin näkee, mutta näissä seuraavissa on minusta havaittavissa enemmän edistystä.

Eikös pömpötä vähemmän? Ja napa näyttäis olevan jotenkin fitimmän näköinen jos mahdollista :)

Tästä kuvasta huomaa musta parhaiten sen muutaman sentin kaventumisen.

Mulla on dieetin aikana käynyt jo muutamaan otteeseen mielessä, että pitäisköhän syödä enempi sallittuja ruoka-aineita tai vaikka pitää tankkauspäivää satunnaisesti. Kalorit on meinaan koko ajan tosi matalalla. Ne on vähän päivän valinnoista riippuen jotain 1200-1800 kcal tietämissä. Samalla treenataan 4 aerobista ja 4 salia viikossa ja ruokavaliolla boostataan aineenvaihduntaa, eli päivittäinen energiavaje on parhaimmillaan pitkälti yli 1000 kcal. Pakko se tietysti on ollakin jos halutaan tiputtaa painoa esimerkiksi sen kilon viikossa, mutta musta toi on tuntunut ajoittain tosi kovalta. On ollut ihan hirveä nälkä ja sellainen olo, kun verensokeri olisi aivan maissa. Tiedättekö sen tunteen kun ois ikäänkuin puolitajuissaan ja energiaa ei riitä yhteenkään asiaan keskittymiseen? Ei tunnu hyvältä. Mutta nyt esim olo on taas mitä mainioin ja virtaa riittää eikä dieetissä pysyminen tunnu lainkaan vaikelta.

Viikonlopun ruoat on näyttäneet tältä:

Treenin jälkeen hulluna perunaa. Tästä viikosta alkaen peruna-annos muuttuu jokseenkin normaalimmaksi.

Foorumilta haettu vinkkejä ruokavalion modaamiseen ja nyt laitoinkin pari kertaa raejuuston sijaan 3% fetaa lautaselle. Oon testannut ennenkin kevyt-fetoja ja aina todennut, ettei niitä kannata ostaa. Mieluummin syön sitä rasvaista kamaa ja hieman harvemmin. Mutta nyt raejuuston jälkeen tuo 3% kumikuutio oli kyllä kummallisen hyvän makuinen. :)

Vaikka mietinkin heikkoina hetkinä alkavani muokkailla ruokavaliota, niin näiden edistyskuvien tuijottaminen kyllä auttaa ylläpitämään sitä moitivaatiota pysyä just annetussa dieetissä. Vielä ei muutos ole suuri, mutta omaan silmiin havaittavissa. Ja malttakaahan vaan seuraavat 4 viikkoa. Eiköhän noissa kuvissa sitten jo ala olemaan kunnolla edistystä.

Oiskohan jollain muulla superdiettaajalla edistyskuvia jossain blogissa? Vinkatkaa tänne, niin mä pääsen pällistelemään. Kiva ois katsella vähän, minkälaisiin tuloksiin ihmiset on 6 viikossa päässeet.

Kivaa alkanutta viikkoa.

Kuilun reunalta voittajaksi

Tänään ei tosiaan ole ollut helppo noudattaa dieettiä. Aamiaisella kaikki meni hyvin ja niin lounaallakin. Lounas vaan ei tällä kertaa vienyt nälkää, vaikka ihan samanlainen jättiannos se oli kuin aikaisemminkin. 

Tarjolla oli siis salaattia palvikinkulla.

Kärvistelin väsyneenä ja nälkäisenä kaksi tuntia, jonka jälkeen otin välipalaksi proteiinipatukan ja muut dieettiin kuuluvat jutut. Se oli virhe. Ois pitänyt syödä välipalan sijasta kunnon ruoka, mutten uskaltanut jättää ainoastaan kahta kevyttä välipalaa loppuillaksi. Kuvittelin pärjääväni patukalla. Oon viime päivinä testaillut aika monta makua, ja toistaiseksi ne on kaikki ihan liian makeita ja kuivia mun makuun, mutta on ne siirtäneet hyvin nälän seuraavat kolmisen tuntia eteenpäin.

Paitsi tänään nälkä ei lähtenyt mihinkään. Ja kyllä, olin juonut vettä yhtä paljon kuin muutenkin. Kello siis oli about 3, ja justiin yksi ateria nautittu eli seuraavaan vielä 3 tuntia aikaa. Nälkä oli hirmuinen ja mieliteot giganttisia. Sanoin jo miehelle, etten taida selvitä tästä päivästä repsahtamasta, ja mietin ääneen, mitä ylimääräistä voisin syödä, jottei kaloreita tulisi kohtuuttomasti. 

Sitten aloin miettimään omaa eilistä kirjoitustani. Juuri tähän näläntunteeseen tai mielitekoon mun dieetit on ennenkin kaatuneet. Siihen, että väsyneeseen oloon kuvittelen tarvitsevani jotain ruokaa. Vaikka oikeesti ehkä tarvitsisin vain jotain tekemistä, mistä voisin innostua. Tekemisen puutteeseen olen meinaan usein eksynyt jääkaapille. Nyt en suostunut sortumaan vanhaan tapaani, vaan päätin tehdä jotain muuta. Mitä tahansa. Hyppäsin autoon ja ajoin täältä mökiltä kylille ja Tokmannille shoppailemaan. Täälläpäin sieltä löytää aina kaikkee kivaa, eikä kaupunkien ketjuliikkeitä muutenkaan ole lähimaillakaan. Heti sisääntulon jälkeen silmiini osui kiva musta treenitoppi. Ja vähän matkan päästä 8 kilon kahvakuula. Molemmat varsin kohtalaiseen hintaan. 

Kotiin päästyäni vedin nopeesti rahkamarjasmoothien ja sen jälkeen treenaamaan. Mulla ei ollut olut tarkoitusta tehdä treeniä tänään, mutta löydöistä innostuneena pakkohan se oli kokeilla kahvakuulaa. En ole koskaan vielä kokeillut kahvakuulatreeniä, mutta netistä löytyi hyvät ohjeet. Ja ihan hyvän treenin sainkin aikaiseksi.

Yllä vähän hassuja ilmeitä kesken treenin. Isäntä kuvasi ja pikkumies ihmetteli vieressä.

Love!

Musta tuntuu, että nyt oon alkanut vähän litistymään. En oo meinaan koskaan ennen viihtynyt napakoissa treenitopeissa. Mutta tämä kokovartalokondomia muistuttava asu olikin tosi mukava, eikä tuo massu enää ollenkaan häirinnyt mun treeniä. Jes!

Lisäksi musta tuntuu, että mun olkapäihin on tullut vähän pyöreyttä. Vähäsen ainakin. Edistystä sekin. Alkaa selvästi tammikuussa aloitetut käsipainotteiset treenit saada tulosta.

Isäntä oli laittanut saunan valmiiksi, eli heti palkkarin jälkeen pääsin ihanaan puusaunaan nautiskelemaan.

Saunan jälkeen sain syödä taas kunnon annoksen kanaa, perunaa ja muita lisukkeita.

Mulla on upea olo siitä, että iltapäivän vaikeuksien jälkeenkin selvisin tästä päivästä repsahtamasta ja sain vielä sen treeninkin tehtyä. Mun on muistettava tää olo seuraavan kerran kun taas alkaa tökkiä. Nyt on niin helppo mennä tyytyväisenä nukkumaan.

Ajatusten voimalla rantakuntoon

Tänään olen ollut täynnä energiaa. Dieettiaterioiden valmistaminen, aamulenkki ja kotitreeni meni kaikki tänään tosi vauhdikkaasti ja mulle on jäänyt tosi paljon aikaa muuhun touhuiluun. Vauva ja äitikin nukuttiin viime yö tosi hyvin ja kyllä sen huomas fiiliksissä aamusta. Vaikuttaa siltä, että pahimmat turvotuksetkin ehkä alkaa hävitä. Ainakin musta aamulla vatsa oli timmimmän näköinen kun kertaakaan sitten kesän 2012, jolloin aloin odottaa. Jipii jipii, taas mennään sata lasissa eteenpäin :))

Mulla siis tunnetila on ihan superpositiivinen ja tästä fiiliksestä kannattaa ottaa kaikki irti mentaalisparrauksen muodossa.

Tästä se lähtee: AJATUKSET -> TUNTEET -> TEOT -> TULOKSET

Ajatuksemme saavat meissä aikaan erilaisia tunnetiloja, ja reagoimme tunnetiloihin erilaisin teoin. Ajattelen itseni tulevana kesänä tyrmäävän upeana bikineissä hiekkarannoille. Tämä ajatus saa minut hymyilemään ja innostumaan laihdutusprojektistani. Yhtenä konkreettisena tekona osallistun superdieettiin. Olen edelleen innostunut, motivoitunut ja todella optimistinen laihdutuksen suhteen, ja sen ansiosta lenkille on kiva mennä ja salaatinlehdet lautasella maistuu taivaallisen hyvälle. Kun on hyvä fiilis on helppo noudattaa ohjeita ja syödä päivittäin säännöllisesti ja terveellisesti sekä liikkua riittävästi. Kun toimin samalla tavalla riittävän kauan, on väistämätöntä, että saavutan vielä unelmakroppani. Mun mielessä tässä asiassa ei ole tällä hetkellä mitään epäselvää. Oon jo puoliksi maalissa, kun tää yksinkertainen malli on sisäistetty.

Ennen aina toivoin hiljaa, että kunpa laihtuisin vaikka edes pari kiloa. Ja samaan aikaan ajattelin, etten onnistu kuitenkaan, kun ei tästä aiemminkaan ole mitään tullut. Suurin virhe taisi olla just tuo kamalan negatiivinen ajatusmalli. Ja se, ettei tavoite sinällään ollut lainkaan palkitseva sekään. Ihan kun pari kiloa ois muuttanut mitään, rantakunnossa ollaan vasta kun tiputettuja kiloja on 10-15.

Tällä kertaa en aio sortua noin negatiivisiin mietteisiin vaan unelmoin kunnolla ja uskon itseeni. Mulla on nyt selkeä konkreettinen tavoite: Haluan kapean vyötärön, pyöreän pyllyn ja litteän vatsan. Painoa haluan tiputtaa vielä 9,6 kiloa. Deadline on juhannuksena. PISTE. Tämä kuva motivoikoon mua kohti sitä unelmaa, ja mä koitan muistaa unelmoida ihan joka päivä.

Rohkeiden isojen unelmien lisäksi mä tiedän tällä kertaa varoa sudenkuoppaa nimeltä pinttyneet tavat. Voin väittää, että tiedän kaiken tarvittavan ja tarpeettomankin laihdutuksesta. Olen tehnyt monta monta toimintasuunnitelmaa ruokavalioineen ja treeniohjelmineen, joita noudattamalla olisin ennenpitkää saavuttanut rantakunnon. Miksen minä kuitenkaan koskaan ole tuota tavoitetta saavuttanut? Olen pinttyneiden tapojeni orja, ja aina jo muutaman laihdutusviikon jälkeen nälkä on lopulta ajanut mut mättöfesteihin ja sen jälkeen hakemaan lohdutusta FilmTownin irtokarkkiosastolta. Sittenhän onkin kaikki ollut peruuttamattomasti pilalla.

Tällä kertaa koitan tietoisesti muuttaa tapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan.  Teen niin, jotta voin opettaa terveelliset tavat myös lapselleni ja kyllähän se peilikuvakin aika hyvä motivaattori on. Jos sorrun, annan itselleni anteeksi ja jatkan entistä sinnikkäämmin eteenpäin. Nyt mä olen ollut SD:llä puolitoista viikkoa, mutta sitä ennen jo 6 viikkoa noudatin omaa PT:n tekemää dieettiruokavaliotani, ja tämä ei olekaan ollut yhtään vaikeeta. Olen onnistunut yllättämään itseni positiivisesti jo monta kertaa huomattuani voivani helposti kieltäytyä herkuista, jotka ennen ois romuttaneet mun koko projektin. Jopa jokainen repsahdus tänä alkuvuonna on ollut mulle positiivinen oppimiskokemus. Parissa kuukaudessa olen saanut iloita jo monta kertaa pienistä onnistumisista ja oppia muutamista repsahduksista. Nämä kaikki ruokkii entisestään mun positiivista mielialaa ja sitä kautta vie mua kohti sitä unelmakroppaa.

Nyt mä meen nukkumaan hokien mantraa Minä-olen-fit-ja-fabulous-ensi-kesänä uudelleen ja uudelleen. 

Junnaa ja turvottaa

Kaikki laihduttajat varmaan tietää, ettei mikään motivoi paremmin pysymään dieetissä kuin saavutetut pienetkin tulokset. Vaikka -100 g vaa'alla ja taas on intoa jatkaa laihduttamista kuin pienessä kylässä. Entäs sitten kun vaakaa ei ole, mutta sekä mittanauha että peilikuva kertoo, ettei mikään muutu. Tai pikemminkin joka paikka on entistä turvonneemman näköinen. Voi kertoo, että kyllä todellakin syö naista ja motivaatiota.

Mulla on luotto Fitfarmin ammattilaisiin kuitenkin kova, ja sainkin sieltä neuvon vaihtaa toistaiseksi maitotuotteet muihin proteiininlähteisiin. Ja mä kun jo kerkisin niin ihastua mun aamuiseen rahkasmoothieeni. Mieheni taitaa saada kohtauksen kun huomaa, etten mä enää syökään vähän väliä rahkaa, jota on tällä hetkellä jääkaapissa 9 purkkia :) Onneks se säilyy hyvin.

Kunnes ensi maanantaina pääsen kotivaa'alle ja tää turvotus toivottavasti heltiäis, niin on nyt vaan jaksettava jatkaa dieettiä eteenpäin. Parempi oikeestaan vaan keksiä itselle muuta mukavaa tekemistä, niin saa ajatukset välillä pois dieetistä. Eilinen meni tämän tavoitteen suhteen tosi hyvin. Tehtiin perheen kanssa road trip Tahkolle.

Rinneravintolassa ois ollut vaikka mitä ihania nakkikoreja ja kuumia kaakaoita tarjolla. Onnistuin vastustamaan kiusausta yllättävänkin helposti. Mä tilasin pienen light kokiksen. Hyvä minä!! Lisäksi nappasin laukusta protskupatukan ja muutaman pähkinän. Ihan niinkuin dieettiohjeessa sanotaan.

Luulin lisäksi, että aterioiden kuljettaminen ois vaatinut jonkun kalliin FrozzyPackin tai valtavan kylmälaukun mukaan, mutta näköjään kanasalaatti säilyi lämmitetyssäkin autossa ihan hyvin. Mies ja vauva aterioivat matkalla mukavasti ABC:lla mun kuolatessa siellä noutopöydän perään. Mä safkasin vasta autossa omasta eväsrasiasta salaattini. Kuvan muistin ottaa, kun annos oli melkein syöty.

Lisäksi eilen tosi pitkästä aikaa mä laitoin vähän ripsiväriä ja jotain treenivaatteista poikkeavaa päälle. Ja näytin mielestäni vähän paremmaltakin, vaikken oliskaan yhtään laihtunut. Vielä.

Massu ihan selvästi pömpöttää, mutta kasvot on ehkä rahtusen kaventuneet.

Oli kyllä tosi kiva päivä ja taas yksi dieettipäivä meni kun huomaamatta ohi. Ja täysin suunnitelman mukaan. Muuten viime päivien annokset on näyttäneet kutakuinkin tällaisilta.

Kukkakaalia ja kanaa.

Vaihtelun vuoksi ruusukaalia. Myönnettäköön, että vaikka ruoka on oikeesti tosi hyvää ja sitä on riittävästi, niin mä kyllä alan kaivata vaihtelua. Silti en oo luovuttamassa. En todellakaan!!!

Kanasipulisalaattia. Tätä mä sain vetää reissupäivän päätteeksi ja katsella, kun mies herkutteli tulisella uuninachopaistoksella. Mä sain kyllä tehdä tuon herkun ihan itse ja nauttia edes tuoksusta. Onneks tämä alkaa pikkuhiljaa häviämään jääkaapista, niin loppuu kiusaus siihen.

Oon tehnyt tälle viikolle jo vaadittavat kotitreenit, joiden jälkeen upposi kunnon perunasalaattiannos ja toisella kertaa tonnikalapastasalaatti.

 

Myös aerobiset on tehty suunnitellusti. Maanantaina kävin sisuuntuneena sillä 10 kilsan lenkillä lumisateessa ja tuiskussa. Ja eilen ennen reissuun lähtöä tein aamulenkin. 

Jumista tai turvotuksesta huolimatta oon vielä ihan hyvillä mielin. Ei oo vissiin mitenkään ennenkuulumatonta, että dieetillä joskun vaan paino junnaa. Eihän se tarkoita sitä, ettei rasva palaisi, nestettä vaan kertyy tilalle. Sen jälkeen onkin luvassa iso yllätys, kun jumitus lopulta hellittää ja paino tulee kerralla isommin alas. Mä toivon, että nyt mulle kävis just niin. Eihän oo mitenkään mahdollista, että viimeaikaisilla kalori- ja liikuntamäärillä ei muka edistystä tulisi. Mun on vaan maltettava odottaa tuloksia hieman pidempään. Näillä vaan eteenpäin.