keskiviikko 26. elokuuta 2015

Superdieetti ja imetys

Kadehtien luen toisia blogeja kuten Too Big To Be Me tai PrimeBody, jonka imettävät bloggaajat ei tunnu kauheasti kertyneistä kiloista kärsivän. Ois mustakin hienoa, jos kokisin ettei mun tarttis laihduttaa vaan olisin näin äitiyslomalla ihan sopiva kaikkine makkaroineni. Mutta mun olo on raskas ja väsynyt ja ahdistunut. Mikäs siinä jos joku ylipainoinen oikeesti on sinut kehonsa kanssa. Itse asiassa mäkin olen ollut joskus hyväkuntoisena ylipainoisena ihan ok kunnossa. Mutta nyt en voi valehdella, että mulla näine kiloineni ja makkaroineni olisi hyvä olla. Oon rapakunnossa ja mun vireystila on surkea. Haluun lisää virtaa, joten yritän pudottaa edes hieman kiloja ja aloittaa taas liikumaan muutenkin kun kärryjen kanssa.

Siis hommahan lähti siitä, että kävin vauvelin kanssa 2 kk neuvolassa. Neuvolan täti totesi, että vauvalle on selvästi tullut painoa hyvin, mutta punnitaan nyt kuitenkin. Onni on jo 61,2 senttiä pitkä ja painoa tullut 250 g viikossa. Tämä kaikki täysimetyksellä, joten mä suhtaudun hyvin luottavaisesti imetyksen sujumiseen, mistä kertoo tyytyväinen vauvakin. Laihdutusasiaan sain neuvolasta ohjeen, että jos juon tarpeeksi enkä laihduta raskauskiloja enempää, niin siitä vaan. Joten kaivoin esiin vanhan superdieettiohjeeni ja aloitin sillä.


Superdieetillä oleminen oli mulle aikaisemmin suht helppoa ja tuloksiinkin olin tyytyväinen. Kaiken lisäksi musta ne ruoat on oikeasti hyvän makuisia, vaikkakin suht yksitoikkoisia ainaisine marjasmoothieineen ja kanasalaatteineen. Aamuaerobiset onnistuu jotenkin kärrykävelyjen muodossa ja kahvakuula tai muut kotisalitreenit lasten nukkuessa. Mä siis aloitin ja hyvältä tuntui.


Neljännen päivän iltana kuitenkin Onni rupesi kitisemään rinnalla. Se hamusi ja imi, mutta sitten suuttui kun ilmeisesti maitoa ei tullut entiseen malliin. No pidin kunnon tankkauspäivän ja Onni oli tyytyväinen. Jatkoin dieettiä ja sama huuto toistui jo ekana dieettipäivänä. Se riitti mulle. Superdieetillä hiilarit on tosi minimissä, eikä niillä ainakaan omalla kohdallani imetys suju. 


Mun superdieettikokeilu jäi tällä kertaa lyhyeen. Ehkä kuitenkin koitan vaikkapa kuukauden-parin päästä uudelleen. Imetinhän viimeksikin Hugoa superdieetin aikana, mutta toki silloin olin jo lopettelemassa, koska vauva jo vuoden ikäinen ja söi kaikkea muutakin. Mua vaan vähän tökkii Fitfarmin ohje, että imettävät valitkoon vaikka miesten dieetin. Se jotenkin kalskahtaa siltä, että siellä ei oikein olla ajateltu dieettiä ollenkaan imettäjille. Oikeastaan mieluummin kokeilisinkin laihdutuksen suhteen seuraavaksi jotain muuta.







maanantai 24. elokuuta 2015

2 kk synnytyksestä -15 kg

Viikko synnytyksen jälkeen mulla oli lähtenyt 10 kiloa. Nyt kun vauva on tasan 2 kuukautta vanha on kiloja lähtenyt yhteensä 15 kg. Epäilemättä moni olis erittäin tyytyväinen tähän, mutta ite en osaa olla, kun niitä mammakiloja kertyi taas ne 30. Noista tippuneista 15 kilosta melkein kaikki lähti ekoina viikkoina ja nyt viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään edistystä, vaikka ne toiset 15 roikkuu vielä sitkeesti mun kropassa.

Selvästikään tän toisen raskauden jälkeen kilot ei lähdekään ihan itsekseen imettämällä. Mulla on hieman huijatuksi tullut olo. Jotain mun on nyt keksittävä, jotta kunto ei jää pysyvästi tällaiseksi:
                                          

Siis toi maha! Ja erityisesti reidet!!! Voi karmeus! 

Mulla on tasan kahdet sortsit, jotka mahtuu päälle. Toiset on yhtä kamalat kun nämä, muttei sentään ihan näin lyhyet. Ne on pesussa, joka olkoon mun tekosyy näin järkyttävälle asuvalinnalle. 


Sivuprofiilissa myös kiitettävästi muhkua, eikö? Huomaattehan, että olen melkein onnistunut häivyttämään ylimääräiset leuat nostamalla kasvoni kohti kattoa. 


Ja koko komeuden kruunaa tummat rinkulat silmien ympärillä. Mä otan jatkossa lähikuvia itestäni ainoastaan aurinkolasit päässä... :(  Tämäkin kuva on luonnollisesti otettu Fat Girl Anglesta. Jotain temppuja mäkin osaan.

No vaikka se kesä nyt tuli vihdoin ja mä oon onnettomassa bikinikunnossa, niin silti muuten elämä hymyilee. Meidän pikkunökkö on kastettu ja hänestä tuli Onni. Nimi sopii hyvin mun fiiliksiin ja Onni itsekin on tosi tyytyväinen poika.