Makkarat väärässä paikassa

Ne kuuluu grilliin eikä mun vyötärölle. Hetkellisesti taas kuvittelin olevani kiristymään päin kunnes mieheni palautti mut maanpinnalle ottamalla parit valokuvat. Voi yök. 

Muistaakohan kukaan enää leffaa Clueless, jossa Alicia Silverstonen esittämä Cher otti aina itsestään valokuvia koska ei luottanut peileihin. Mä komppaan täysin, sillä kyllä valokuvista näkee parhaiten karun totuuden. 

Mulla on muuten jalassa OnlyPlayn treenihousut kokoa XL, joiden saumat pullistelee epäilyttävästi mahasta ja reisistä. Ostin nämä viimeisilläni raskaana kun sattuivat vastaan. Näissä on tosi korkea vyötärö ja leveä vyötärönauha. Just sellaiset mitkä tulee löystynyttä masua. Sopii mulle tällä hetkellä parhaiten, vaikka melkoinen makkara tohon keskivartaloon pullistuu. Toivottavasti nämä ei enää kauaa ole ihan näin pienet. 

Toppi on henkan imetystoppi, joka on käytännöllinen mutta karmean ruma. Menettelee ainoastaan täällä mökillä. Mulla on imetysvaatteita kovin vähän, mutta käytän niitä koko ajan, ettei mun tarvi julkisesti paljastella mahaa. 

Jos nyt mammakiloja ei lasketa, niin mun elämä on oikeestaan tosi ihanaa just nyt. Just nyt lapset nukkuu :). Mut muutenkin elämä hymyilee. Hugo tykkää vauvasta eikä mitään mustasukkaisuutta ole vielä tullut esiin. Välillä Hugo on ollut vähän turhan kovakourainen, mutta ei tahallaan. 

Selvästi asiassa auttaa, että Hugolle vielä riittänyt paljon aikaa kun vauva nukkuu koko ajan. Tänään aamupäivällä satoi vettä ja keksittiin Hugon kanssa askarrella sisällä. Oli muuten kivaa ja lopputulos aika hieno. Pitääkin surffailla netistä lisää ideoita mitä tehdä sadepäivinä. 

Itselleni toivoisin vaan vähän enempi omaa aikaa liikkumiselle. Lasten kanssa toki pääsen ulos. Rehellisyyden nimissä kävelylenkit 2-vuotiaan tahdissa ei kuitenkaan käy urheilusta. Itsekseen pääsee paljon reippaammin ja saa ihan hienkin pintaan. 

Mä jouduin itse siirtämään jälkitarkistus aikaa eteenpäin. Eli joudun vielä odottamaan kaksi viikkoa ennen kuin uskallan edes harkita kävelyä reippaampaa liikuntaa. 

Herkkulakko failed part 2

Lomalla mun herkuttelu on ihan riistäytynyt käsistä. Mä alan epäillä olevani pahasti sokeririippuvainen, kun lähes joka ilta on saatava jotain makeaa. 

Nyt mulla on uusi strategia. Koitan syödä enempi ruokaa ja reilusti hiilareita jossain karkkia paremmassa muodossa. Yritän kans pitää ruokarytmistä kiinni, mikä on mulla ainakin aiemmin toiminut.  Niin kuin tänään esim olen syönyt aamiaiseksi ka välipalaksi marjarahkasmoothien ja lounaaksi makaronilaatikkoa. Kaikki about 2,5 tunnin välein. Toivottavasti ilta menee ilman karkkia tai muuta herkkua pitkästä aikaa. 

Tänään vauva on jo 1 kk ja 1 päivä päälle.  Ja tänään vasta olen ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa kotona. Mies on Helsingissä suuret oluet pienet panimot tapahtumassa. Jotta isompi ei tylsyyttään ois alkanu riehumaan lähdin muksujen kanssa ulos. Ekaa kertaa tuli myös meidän tuplarattaat käyttöön. Ensin oli tarkoitus mennä leikkipuistoon mutta esikoinen halusikin istua kärryissä koska vauvakin oli kyydissä, joten reilun tunnin lenkin. Oli kivaa ja lenkin jälkeen molemmat nukkui. Ihanaa!

Meidän pieni oli kasvanut puoli kiloa parissa viikossa. Sillä onkin ruokahalu kasvanut yhtä nopeasti ja välillä mua vähän arveluttaa riittääkö maito. Siksikin mun pitää satsata nyt kunnon ruokaan ja juoda vieläkin enempi. Mulla meinaan elopaino ei oo tippunut loman aikana, joten nyt järki käteen syömiseen kanssa. Ei sitä imetystä karkin voimalla voi saada sujumaan. 

Herkkulakko. Failed!

Me ollaan lomalla. Lomalla on tullut syötyä vallan tukevasti ja herkuteltua oikeestaan joka päivä. Joko meillä on ollut jotain makeeta ja alkoholitonta siideriä tai ihan karkkia ja keksejä tai makkaraa. 

Tänään mun piti aloittaa hekkulakko. Kuvittelin, että söisin edelleen reilusti ja monipuolisesti mutta jättäisin kaiken ylimääräisen napostellut pois. Alku hyvä kun söin aamiaiseksi rahkasmoothien ja ruoaksi sitten salaattia ja makaronilaatikkoa. Mutta sitten pöytään kannettiin siskon pojan synttärikakku. Ja tottakai otin sitä ja muutaman fasupalan päälle. Ja santsasin toisenkin kakkupalan. Damit! 

Kompensoidakseni tätä repsahdusta kävin vaunulenkillä ekaa kertaa loman aikana. Tarkoitus oli ottaa mukaan vauva, mutta Hugo halusikin kyytiin. Vauva nukkui eikä välittänyt koko lenkistä. Hugo siis pääsi mukaan. Semmoinen 40 minsaa käveltiin vaihtelevan tahtiin, välillä muksu käveli itse ja välillä viihtyi rattaissa. 

Sitten takas vauvan luokse. Pakoon hyttysiä. Sopivasti saunan lämmitykseen. 

Muodoton

Peili valehtelee mutta onneks on valokuvat, mistä se totuus paljastuu. Mä jo hetken kuvittelin, että mahani ois jo suht litteä. Ja onhan se verrattuna raskausaikaan. Mutta rehellisesti tällä hetkellä se on pullea löllö ja muutenkin olen mielestäni nyt ihan kummallisen muotoinen. Tämmöinen keskivartalolihava mikä on musta kamalannäköistä. Kolmen viikon päästä on jälkitarkistus ja ihan oikeesti sit on alettava sekä vatsalihas että pepputreeni. 

Tänään mulla on jalassa GinaTricotin kympin peruslegginsit. Vyötärö edelleen kiristää ja puristaa mahasta. Niinkuin näkyy. Mutta jotenkin sentään mahtuu, kun eihän niitä mammahousuja voi loputtomiin pitää. Tietty koko XL ei vielä ole mitenkään imarteleva. Ei varsinkaan lyhyen imetyspaidan kanssa. Voikin mulla olisi kauniimpia imetykseen sopivia vaatteita. 

Loma

Vihdoinkin me päästiin kaupungista maalle lomailemaan. Maanantaina vielä oli neuvolakäynti ja sen jälkeen lähdettiin anopin luokse rentoutumaan. Ihanaa saada lastenhoitoapua. 

Olin optimistinen ja pakkasin mukaan lenkkarit, treenitrikoot ja -topin. Toivottavasti pääsen pian käymään kunnon kävelylenkillä. Parhaiten mä kuitenkin edistän omaa hyvinvointiani täällä nukkumalla univelkoja pois. Kun Hugo leikkii mummin ja papan kanssa ja vauva tuhisee omassa kainalossa, niin sitä on tilaisuus nukkua pitkään vaikka joka aamu. 

Eilen saunoin ekaa kertaa sitten synnytyksen. Eipä mun maha vielä mikään kaunis näky ole. Maha on kohtalaisen litteä, mutta vielä sellainen liian iso roikkuva säkki. Tänä kesänä eu bikineille ole käyttöä, onneks mulla on musta kokouikkari olemassa :)

Tervetuloa 80-luvulle

Aamu alkoi tänään ihan loistavasti kun vaaka näytti 89,6 kiloa. Siis olen vihdoin päässyt hieman inhimillisemmälle kymmenluvulle. JeeJee!

Eilen pääsin ekaa kertaa vaunulenkillekin kun mies oli esikoisen kanssa puistossa. Matka oli ehkä 2 km ja tahti rauhallinen, mutta kyllä tuntui hyvältä päästä edes vähän liikkumaan. Raskaana ollessa lenkit tuntui vähän pakkopullalta, mutta eilen se oli luksusta. 

Tämän päivän hikoilut: about 1 tunti marjapensaiden kitkemistä helteessä. Kuulemma ihan tehokasta hyötyliikuntaa. 

Viikko synnytyksestä -10 kg

Eilen tuli täyteen tasan viikko meidän vauvan syntymästä. Kotona ollaan opeteltu tätä uutta arkeakin jo hyvän aikaa. Hienosti menee. Vauvan hoito sujuu ihan itsekseen ja häntä saa ihan herätellä syömään. Esikoinen suhtautuu tulokkaaseen edelleen tosi hyvin, eikä ihme kun vauva nukkuu melkein koko ajan. Hugolla vauhtia riittää vanhaan malliin, joten mamma ei pääse aivan laiskistumaan.

Eilen aamuna tein sen, mitä oon pelännyt aika lailla. Nimittäin astuin vaa'alle. Viimeisin punnitus ennen vauvan syntymää näytti hirvittävät 102 kg. Eilen aamupaino oli 91,2 kg. Eli siis reilu 10 kg. Tänään kävin uudelleen. Nyt lukema 90,2 kg. Aika hyvin viikossa,ja vielä paremmin päivässä? Mä luulisin, että muutama kilo vielä saattaa lähteä tässä ihan lähiaikoina ja ihan itsekseen. Ensinnäkin siksi, että mä hikoilen ihan älyttömästi koko ajan ja sormista huomaa, että olen edelleen melko turvoksissa. Nestettä kehossa siis on vielä paljon. Ne kun lähtee ja luku alkaa kasilla, niin heti tuntuu henkisesti paremmalta. Hyvä alku luo uskoa, että näistä 30 mammakilosta on ihan mahdollista päästä vauvan 1-vuotissynttäreihin mennessä eroon. Onhan se sitäpaitsi onnistunut aiemminkin :)

Imetys sujuu tosi hyvin ja maitoa tulee tosi reilusti mielestäni. Onneksi. Mä uskon että sillä on tosi iso merkitys näiden kilojen karistamisessa. En siis vielä ole yhtään keventänyt syömistä koska mä haluun varmistaa, ettei imetyksen kanssa tule ongelmia. Eikä näköjään toistaiseksi ole ollenkaan tarvettakaan.

Massu viikko synnytyksestä. Jostain luin lohdutuksena, että kohtu tosiaan voi olla vielä jalkapallon kokoinen viikko synnytyksen jälkeen.