Hiki lentää

Tulipa tehtyä tänään tehokkain lihaskuntotreeni pitkään aikaan. Oon kuvitellut treenaavani tehokkaasti aina ennenkin salilla, mutta kehoni lienee jo tottunut ohjelmaani, vaikka toki olen painoja koittanut lisätä aina kun mahdollista. Tänään siis tein superdieetin alakroppapainotteisen kotitreenin, joka sisältää perusliikkeitä, mutta ne tehdään jättiläissarjoina. Sarjojen välissä kohotetaan sykettä tehokkaasti. Voi että miten mä puuskutin. Hikipisarat tippui nenänpäästä ja norui selkää pitkin. Mies kannusti tekemään vielä reippaammin ja vauva ihmetteli, onko äiti seonnut. Kun treeni loppui, olo oli lähes euforinen. Ja naama tulipunainen. 

Palkkari ja banaani menivät alipaineella napaani treenin jälkeen. Tämä jättiläisateria tuntia myöhemminkään ei tehnyt lainkaan tiukkaa. 

Laitoin lautaselle ensin sopivat satsit kanaa ja sallittuja lämpöisiä kasviksia mikroon lämmitettäväksi. Sen jälkeen päälle vihersalaattia, jonka jälkeen lautanen oli jo kukkurallaan. Komeuden päälle kasasin sitten vielä 4 keitettyä perunaa. Ruoka todellakin tuli yli laitojen. Mun kuvan lautanen on ihan reilu ruokalautanen. 

Tästä satsista on nyt 2 tuntia aikaa. Tekee jo mieli seuraavaa rahkaherkkua. Kyllä sen jälkeen tänä yönä uni maittaa. 

Mulla on niin loistava fiilis tästä jutusta ettei tosikaan. Mä jopa odotan innolla huomista aamuherätystä ja lenkille lähtöä. Kivaa. 

Reissuruokaa

Miehelläni alkoi eilen talviloma ja me pakattiin kamat autoon ja keula kohti mökkiämme. Tai siis vanhempieni mökkiä, joka sijaitsee Rautalammilla pohjois-Savossa. Oli jokseenkin haastavaa pakata ruokaa itselleni. Olinhan ostanut jääkaapin täyteen rahkaa ja vihreitä vihanneksia yms. Mulle tuli 4 laukkua ruokaa ja tykötarpeita, kuten tehosekoitin ja keittiövaaka, mukaan. Tällaista ruokaa oon sitten saanut aikaiseksi. 

Siis tosi paljon salaattia, raejuustoa, kanaa ja kalaa, ruusu-, parsa- ja kukkakaalia. Kevyttä ja hyvää. 

Oltiin alustavasti suunniteltu talvilomalle lyhyttä kaupunkireissua Keski-Eurooppaan. Mun superdieetti ois kyllä mennyt aivan käsille. Nyt ei oo tarvinnut soveltaa lainkaan. Eilinen 3,5 tunnin ajomatkakin onnistui hyvin eväinä minigrip-pussiin punnittuja pähkinöitä ja protskupatukka. Oon tosi iloinen, etten sortunut mihinkään soveltamiseen. Vessaan oli kyllä pakko pistäytyä, sitä se 4 litraa vettä päivässä tekee. 

Mökillä ei ole vaakaa. Ehkä ihan hyvä niin, mä kun käyn vaa'alla aina aivan liian usein. Huomasin kuitenkin tänään mahtuvani helposti näihin farkkuihin. Ne puristi tosi kipeästi vielä tammikuussa. 

Mökillä ei myöskään ole tietenkään käsipainoja. Nekin tuli mukaan, jottei treeneistäkään tulisi lipsumisia. Vielä en testannut superdieettiin kuuluvaa toista kotitreeniä. Sen sijaan kävin aamulla lenkillä luonnon rauhassa. Ainoa ohi ajanut pysähtyi vaihtamaan kuulumisia. Kyllä maalla on kivaa. 

Meidän sukkahoususankari on samaa mieltä. Hän on ottanut kovasti askelia ilman tukea lähipäivinä. Voi miten mamma onkaan ylpeä pikkuisestaan. <3

Nyt sauna odottaa. Ja jos hyvin käy kerkiin vielä katsomaan illalla Jutan uusinnan. 

Normaalipainossa!

Wuhuu! Tänään sitten onnistuin saavuttamaan painorintamalla mun seuraavan pienen välitavoitteen, eli normaalipainon. Ihan huippua. Ihmettelen oikein, miten nää nyt on lähteneet niin helposti, kun en ole oikein ikinä aiemmin onnistunut tiputtamaan suunnilleen kahta kiloa enempää. Oon ihan fiiliksissä.

Mun kokonaissaldo sieltä tammikuusta on nyt 4,5 kiloa. Kukaan ei ole vielä huomannut mitään. No ehkä itse olen, mutta esim mies ei ole kommentoinut hoikistunutta olemusta. Mä olen 173 senttiä pitkä, eikä mun varressa tuollainen lukema vielä näy missään. Vaatekoko on ennallaan.

Seuraava minitavoite on asetettu sitten 1,8 kilon päähän. Muistan olleeni siinä painossa edellisellä Irlannin reissullani vuonna 2006. Olemme miehen kanssa lähdössä sinne kesällä uudelleen.

 Tämänhetkinen kunto näkyy jotenkin kuvissa. Mä en ikinä ole harjoitellut poseja, kuten varmaan huomaa.

Superdieettini sai lentävän lähdön 600 g pudotuksella. Ensimmäinen päivä meni suunnitellusti yhtä erroria lukuunottamatta. Laitoin treenin jälkeiseen salaattiannokseen nimittäin öljyä, mitä ei ois saanut käyttää kun lepopäivänä. Tein kuin teinkin siis eilen salitreenin pyllylle ja reisille. Muita huomioita itelleni ekasta päivästä:

• Päänsärkyä, kun ei voi juoda kahvia maidolla. Minun tapauksessa ei kahvia lainkaan.
• Hetkellisesti kaamea nälkä, suurista annoksista huolimatta. Vesi taisi auttaa tähän ennen kuin sai seuraavan annoksen.
• Paleli. Palelu on kyllä sietämätöntä, eikun paljon vaatetta päälle
• Ruokarytmin hakusessa. Mulla aamiainen usein menee aika pitkäksi, koska hoidan vauvan ensin ja käyn vielä mahdolisesti sen jälkeen aamulenkilläkin. Jos pidän 3-4 tunnin ruokavälit, se viimeinen ateria tulee tosi tosi myöhään. Eilen klo 23. Siis hieman lyhyemmätkin  ruokavälit tosiaan riittäisi.

Toinen päivä alkaa olla pulkassa ja sujui jo paremmin. Mullahan oli valmiiksi paahdettuja annoksiakin jääkaapissa, joten ruoanlaittoon ei mennyt ihan niin paljoa aikaa. Aamun iloisen vaakalukeman jälkeen vedin aamiaissmoothien. Lounaaksi kanaa ja paljon vihreetä. Paahdoin sipulia ja paprikaa pannulla ilman rasvaa. Lisäksi keitin ruusukaalia. Sain vähän enemmän jotain lämmintä ruokaa lautaselleni. Illalliseksi kalaa ja pastaa, myöskin vihreillä lisukkeilla.

Toi Lidlin appelsiinimehupullo on mulla vesipullona. On sitten helpompi seurata, että tulee juotua tarpeeksi vettä.

Tänään tein sitten yläkroppaan painottuvan kotitreenin. Kävi niin hauskasti, ettei meidän napero oikein nukkunut kunnon päikkäreitä, joten hän sitten jumppaili mamman kanssa. Koitin noudattaa kyllä ohjetta niin tarkasti kun vintiö antoi periksi. Pull-overeita tehdessä napero meinaan takerui mun hiuksiin ja alkoi pureskella mun nenää. Siihen kohtaa treeniä tuli ohjelmaan kuulumaton tauko :))

Sit vielä vähän treenivaateasiaa. Mähän tilasin itselleni palkinnoksi Gazozilta yhden koon housut sekä uudet salihanskat. Ne housut mahtuu!!! Okei, vähän jotkut saumat tuossa masun kohdalla kinnaa, muttei kovin pahasti. Pienet sille. Näistä tulee täydelliset.

Mulla ois vielä iltapala syömättä ja sen jälkeen uni kutsuu. Huomenna uusi päivä. Ja uusi aamuaerobinen. Kivaa. Onpa kiva olla näin innostunut tästä kuuden viikon rutistuksesta.

Lisää vauhtia laihdutukseen

Moi,

Laihdutusprojektini on sujunut yllättävän hyvin tähän saakka. Olen ollut dieetillä nyt tasan 6 viikkoa. Sinä aikana paino on pudonnut 3,9 kg. Ruokavaliossa pysyminen on ollut muutamaa repsahdusta lukuunottamatta aika helppoa. Johtuisko siitä, että mä huolehdin hyvin hyvin runsaasta kasvisten syönnistä ja lisään joka aterialle hyvää rasvaa ja jonkin proteiinin lähteen. Verensokeri on pysynyt tasaisena, enkä oo joutunut kamaliin kiusauksiin. Itsekuriahan mulla ei kuitenkaan ois.

Vaikka oon tähän astiseen suoritukseen älyttömän tyytyväinen, niin lisäboosti ei koskaan ole pahasta. Ja lisäksi mä aloin jo kaivata vaihtelua mun dieettiini. Minä siis osallistun nyt superdieettiin. Jos tästä ei tuukaan mitään, niin nolottaa kertoo SD:stä julkisesti. Toisaalta tää blogi on nyt yksi syy lisää pitää huoli SD:llä pysymisestä.

Aamulla mulla kello herätti aamuaerobiselle. Olin sitten onnistunut laittamaan torkun pois päältä, ja tuntia myöhemmin nukuin edelleen, kun mies alkoi tehdä lähtöä töihin. Lenkistä yksin ei siis tullut mitään, mutta olihan mulla tilaisuus heti kun vauva oli herännyt ja puettu. Kävin naperon kanssa siis aamusta kärrykävelyllä kaamean nälän kurniessa.

Toivoin SD:ltä vaihtelua mun nykyiseen ruokavalioon ja ainakin aamiainen oli tosi herkullinen uutuus. No olenhan mä smoothieta tehnyt aiemminkin, mutta lesitiiniä öljystä puhumattakaan en ole koskaan smoothien sekaan laittanut. Ennen kuin nyt. Pääsääntöisesti tähän siis meni rahkaa, marjoja, marjakeittoa, hyvää rasvaa sekä kuitua. Tuli ihanan kirpsakka, mutta samalla paksu ja pehmoinen vaahto.

Namnam. Mulla ei tule olemaan mitään ongelmaa vetää tällaisia aamupalaksi jatkossakin lähiaikoina.

Lounaan kanssa piti jo vähän vaivata päätään, jotta sain sallituista aineksista jotain kivaa aikaiseksi. Mä oisin ihan kauheesti kaivannut muitakin kun vihreitä vihanneksia lautaselleni. Mutta vihreillä mennään. Sipulia sai onneksi paahtaa annokseen. Kaveriksi kanaa ja raejuustoa. Käytin tosi paljon pippuria ja öljylorauksen jälkeen sotkin annoksen perinpohjaisesti, että kaikki maut tarttui sopivasti jokaiseen suupalaan. Olin yllättynyt siitä, kuinka herkullinen annoksesta tuli.

Ikävä puoli tässä oli se, että ei multa oikein nälkä lähtenyt. Onneksi nyt mun ateriasta on kulunut jo 2,5 tuntia, ja saan syödä taas lisää :))

Illalla pitäisi tehdä salitreeni. Tai kotitreeni. En tiedä pääsenkö salille, kun toinen automme ja huollossa ja mies vei sen ehjän. Joka tapauksessa ajattelin aloittaa viikon treenipäivällä, ettei vahingossakaan tule sitä tilannetta, että treenit tuppaisi jäämään ryppääksi loppuviikkoon.

Mä en ole koskaan ollut SD:llä, ja olen kyllä netistä lukenut kommentteja puolesta ja vastaan. Mä kuitenkin uskon, että ohjeita noudattamalla mulla on hyvät tsäänssit saada taas jokunen kilo pois. Ja niistä 49 euroa on naurettavan pieni summa. Wish me Luck!

Talviurheilupäivä

Terveisiä Purnusta. Pikkuisesta hiihtokeskuksesta Hartolassa. 

Meikäläinen on ensi kertaa kahteen vuoteen mäessä. En sitten viime talvena paksuna viitsinyt mennä. Enkä sitä paitsi ois mahtunut toppahousuihinikaan. Voi että kun tuntui siistiltä päästä taas laskemaan. En sinällään kyllä pidä laskettelua helpoissa rinteissä urheiluna, mutta erittäin hyvää ulkoilua se on. 

Treenit multa jäikin tänään väliin, enkä siis oo koko viikkona varsinaisesti urheillut alkuviikon flunssan takia. Tämä viikonloppu on nyt ikäänkuin taukoa laihdutuksesta, vaikken mitään massyfestiä pidäkään. Perjantai-iltana vaan meni taas ruisleipää voilla ja juustolla sekä lämminsavulohta. Ei mikään kevyt iltapala. Ei ois aamulla ollut nälkä ollenkaan. Siitä oli siis erittäin hyvä lähtee mäkeen.

Laskupäivään toki kuuluu myös rinneravintolan ja rinnekodan palvelujen käyttö. Me käytiin kodalla letuilla. Muurinpohjaletut on kyllä hiton hyviä. Ja mä pysyin tiukkana, en ottanut lettua. Lämmittelin vaan nuotiolla.

Pikkumieskin oli mukana pulkalla. Hän nukkui sopivasti tänään 4 tunnin päikkärit, niin isi ja äiti sai laskea rauhassa. Nälkähän kuitenkin tuli illanmittaa, ja sitten mä söinkin vähän turhan paljon. Salaattia, ruisleipää voilla, leivitettyä kuhaa, perunamuussia ja tartarkastiketta. Oli huippuhyvää, mutta kalorimäärä todennäköisesti sen mukainen. Mä otan saman annoksen ihan aina kun syödään Purnussa. Se on paitsi herkullista, niin hyvää myös siksi ettei kuhaa tule laitettua kotona.

Kuvassa puoliksi syöty annos. Oliko vähän nälkä.

Illaksi tultiin tänne miehen kotikotiin saunomaan. Koitan pysyä huomisen paluupäivän syömisten suhteen vähän kevyemmällä linjalla. Maanantaina sitten taas kotona on helppoa noudattaa omaa dieettiä.

Kivaa viikonloppua.

Plus ja miinus 30 kiloa

 Tarina siitä kuinka mä paisuin 30 kiloa, ja miten sain saman verran laihdutettua.

Kesä 2012. Olen treenannut kutakuinkin vuoden verran säännöllisesti ja ennenkaikkea tykästynyt juoksemisesta. Kroppa on aika tiukka, vaikka painoo oli tässäkin himppusen ylipainon puolella. Olin kuitenkin varteeni aika tyytyväinen.

Tein positiivisen raskaustestin heinäkuussa 2012. Ennen ensimmäistä kolmannesta mun vatsa näytti tältä. Koitin vielä pitää raskauden omana tietonani, mutta massu tais jo kertoo kaikille missä mennään. Neuvolassa surkuteltiin, miten mun painoni voi nousta kilon viikossa, vaikken ole juuri muuttanut ruokailutottumuksia. Multa oli vaan jäänyt aivan kaikki liikkuminen pois, olin niin järkyttävän väsynyt koko ajan.

Paisuminen jatkui omaa tahtiaan. Tämä kuva yllä on otettu raskauden puolivälissä. Silloin kuulin jo jatkuvasti kommentteja, että sulla taitaa olla laskettu aika aivan pian.  

Tässä ollaan viimeisen kolmanneksen alussa. Liityin muistaakseni tässä kohtaa Facebookin FitMomTeamiin ja ryhdyin suunnittelemaan, kuinka saisin kilot katoomaan. Olo oli ihan superraskas ja olin jatkuvasti töistä sairauslomalla selkävaivojen vuoksi. Pakotin itseni rauhalliselle kävelylenkille iltaisin, jotta saisin selän edes jotenkin vielä toimimaan. Jouduin käyttämään tukivyötä. Ajattelin etten kestä, jos paisuisin tästä enää yhtään lisää. Tietenkin paisuin.

Tässä 9:nnen kuukauden alussa.

Ja tässä sitten jo aika lähellä h-hetkeä. Massu tuntui jotenkin tosi irralliselta. Ja mä tykkäsin siitä kauheesti vaikka olo oli toooodella raskas. Paino oli tässä vaiheessa noussut 29,4 kiloa ja mennyt sen kolminumeroisen rajapyykin ohi. En sen jälkeen enää käynyt vaa'alla pahoittamassa mieltäni enempää, mutta kyllä se kilosaalis varmaan sen 30 kiloa ja vähän päälle oli.

Reilu viikko synnytyksen jälkeen näytin edelleen siltä, kuin olisin raskaana. En tiedä oliko kiloja lähtenyt tässä juuri mitään. En suostunut käymään vaa'alla ennenkuin sain tais normaalit kengät jalkaani. Sairaalassa makoilu kerrytti meikäläiseen vielä lisää nestettä. Mielialat meni muutenkin vuoristorataa tunnista toiseen, enkä halunnut aiheuttaa itselleni yhtä itkukohtausta lisää käymällä liian aikaisin vaa'alla.

En ollut tiennyt, että voisin ikimaailmassa olla niin onnellinen kuin olin silloin ja olen edelleen. Toivottavasti tämä vaalenpunainen kuplani ei puhkea koskaan. Minusta on maailman ihaninta olla äiti.

Kun sitten alkoi kevät ja (keisari)leikkausarpi lakkasi vihoittelemasta mä aloin käymään joka päivä kärrykävelyllä. Me tehtiin 10 kilsan lenkkejä kauniissa rantamaisemissa. Imetin muksun milloin missäkin puiston penkillä ja jatkoin matkaa. Ruokahalu mulla oli ihan onneton. Jouduin suorastaan pakottamaan itseni syömään. Edes jotain. Painoa lähti parissa kuukaudessa noin 27 kiloa. Elämäni helpoin dieetti.

Vietimme hääjuhlaa kesällä 2013, kun poitsu oli reilut 3 kuukautta vanha. Ajattelin, että olisin voinut kevennellä enemmänkin, mutta maidontuotanto alkoi selvästi tökkiä. Jouduin hyväksymään sen, että en olisi normaalipainossa omissa häissämme. Mutta vauvan ravinnonsaanti oli tietysti valtavan paljon tärkeämpää. Sitä paitsi mekko piilotti ylimääräiset makkarat aika hyvin. Mulla oli häissämnme todella kaunis olo.

Kesän jälkeen ei sitten edistystä juuri tapahtunutkaan, koska ruokahaluni palasi ennalleen. Nyt tammikuussa siis aloitin dieetin urakalla ja siitä mä nyt bloggaankin. Tämän hetkinen tilanne on viimeisenä kuvana. Olen samassa painossa kun ennen raskautta, mutta olen selvästi menettänyt puolentoista vuoden treenitauon aikana aika paljon lihasmassa ja löysää on tullut tilalle. Tästä alkaa siis uusi kuntokuuri ja ylimääräisten rasvakertymien tiristely.

Eroon vauvakiloista

JIPIIIIII!!!

Elän elämäni onnellisinta aikaa, enkä olisi ihan uskonut, että vaa'an lukema voisi saada mua enää onnellisemmaksi. Niin siinä vaan kävi kun tänään vaaka näytti tiistaisen plussan sijasta -400g verrattuna viime lauantaihin. Tämähän tarkoittaa sitä, että nyt olen vihdoin viimein päässyt eroon raskausaikana kertyneistä kiloistani. Woop Woop!!!

Ensimmäinen välitavoitteeni on siis saavutettu. En muista kirjoitinko tänne, mutta olin mielessäni päättänyt palkita itseni tästä saavutuksesta uusilla treenihousuilla. Surffailin siis Gazozin sivuille muksun mentyä päiväunille ja klikkailin ostoskoriini housut ja bonuksena salihanskat.

Nämä on Brasil Sulin Calca Exportacao housut. Olen viime aikoina tykännyt olla kotioloissakin vaan jumppahousuissa, joten ajattelin tällaisten vapaa-ajan housujen olevan sittenkin varsinaisia treenitrikoita parempi vaihtoehto. Oon muutenkin katsonut näitä monet kerrat TooBigToBeMe-blogin Annan päällä. Ovat muuten yhden koon (34-40), joten saas nähdä mahtuuko päälle. Jos ei, niin siinähän on mulle sit yhdet motivaatiohousut lisää. Mun housukokoelmani on pääosin kokoa 42, ja rehellisesti sanottuna en vielä mahdu niistä kovinkaan moniin. Niin sitä kroppa raskausaikana muuttuu.

 

Salihanskoja mulla ei ole vielä ollut koskaan. En ole jostain syystä tullut koskaan hankkineeksi sellaisia, vaikka joka ikinen kerta salilla ajattelen, että mä oikeesti tarttisin sellaiset. Mulla varsinkin ylätaljan vetäminen käy ikävästä käsiin, mutta oikeestaan niin kaikki muutkin, missä on joku rautakapula tai tanko käsissä. Nää oli niin söötit, etten voinut jättää tilaamatta.

Mulla on tänään loistava päivä myös siksi, että taidan vihdoin olla paranemaan päin. Eilen illalla oltiin uimassa, enkä mä ollutkaan yhtään tukkoinen siellä. Tänään sitten heti aamusta käytiin naperon kanssa kärryttelemässä. Kolme varttia reipasta kävelyä rasvanpolttosykkeellä. Ihanaa kun tuolla alkaa olla keväistä ja linnut visertää minne meneekin. Mun tekee lisäksi aivan kauheesti mieli lähtee salille tänään, onkohan viisasta?

Aamiaisen nautin lenkin jälkeen, sitä samaa puuroa kuten aina. Ei nyt samasta annoksesta viitsi joka päivä napsia kuvaa. Lounaaksi sitten söin jättisatsin kanaa, riisiä, lämpöisiä kasviksia, salaattia ja raejuustoa sekä hieman oliiviöljyä. Oli hyvää ja napa tuli täyteen.

HUOM! Kuva on vanha (ja mä nuori), mutta tää kuvaa niin hyvin mun tän hetken fiilistä. Mulla on niin voittajaolo. Tuntuu siltä, että nyt pystyn mihin vaan. Ei kun siis kohti seuraava tavoitetta, mikä on siis saavuttaa normaalipaino. Oikeestaan mä oon jo aika lähellä sitäkin. Mun BMI:ni on tasan 25 enää 800 g päästä.

Non-tortilloja

Salille ei edelleenkään ole asiaa ja multa taitaa jäädä tänään uintikin väliin. En kestä!!! Milloin tää flunssa menee ohi? En tässä oikeesti mitään damaa mun projektille ole käynyt, mutta ei se kyllä näin edistykään. En jaksais odottaa, että saan taas koneen käyntiin.

Syömisten suhteen olen koittanut olla vähän tiukempi nyt kun en voi polttaa kaloreita liikkumalla. Eilen tehtiin illasta tortilloja. Mä söin omani ilman tortillaa.

Jos kattaus on puoliruokaa, niin mä sain mahani täyteen sillä pöytä notkui vaikka mitä herkullista. Mä koitin kuitenkin modata tästä jotain omaan dieettiini sopivaa.

125 g kanaa -> vissiin meni aika oikein vaikken punninnut.
50 g riisiä -> painosta en tiedä, mutta annoksessa on ehkä pari ruokalusikallista keitettyä riisiä
30 g raejuustoa -> meni vähän reilusti
vihanneksia vapaasti -> meni perussalaattia ja paprikasipulimössöä, jonka paistoin paistopaperilla ilman rasvaa. Tuli muuten yhtä hyvää kuin öljyssä paistettunakin. Lisäksi tujautin annokseen reippaasta salsaa.
5 g oliiviöljyä -> tän korvasin avokadolla (1/4)

Annokseen meni kylläkin päälle vielä pieni lusikallinen 13% creme bonjouria, mutta muuten tässä ei oo mitään ylimääräistä. Oli ihan sairaan hyvää, ei ollenkaan mitään kuivaa laihis-ruokaa.

Aamiainen as usual. Otin parit kuvat tän hetken tilanteesta heti aamulla. Tänään oli taas sellainen kivan litteä olo.

Lounaaksi vedin muuten edelleen samaa tortilla-settiä kuin eilenkin. Ei tullut ihan yhtä nätti annos, mutta yhtä hyvää.

Mulla siis päivän ohjelmaan kuuluu leikkimistä muksun kanssa kuten aina. Meidän poitsu täytti eilen tasan 11 kuukautta. Ja eilen ensimmäistä kertaa hän otti about 5 askelta minua kohti ihan ilman tukea. Hyvä hyvä, äidin kulta! On muuten ihan mahdotonta ottaa kuvia lapsesta, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan.

Ollaan muuten koko porukka lähdössä anoppilaan viikonlopuksi. Otetaan mukaan sukset ja laudat, ladulla ja rinteeseen, kun todennäköisesti mummi tai pappa voi sen hetken katsoa pojan perään. Onpa kiva päästä mäkeen, kun koko viime kausi jäi välistä raskauden loppuvaiheessa. Ruokapuoli vähän huolestuttaa, mutten sentään ole ottamassa eväitä koko viikonlopuksi mukaan. Jotain on sovellettava sitten.