Uusi pieni perheenjäsen

Ehkä mun maanantain äkillinen lisääntynyt turvotus sittenkin enteili jotain. Tai ehkä meidän maanantaina tekemä kävelylenkki laittoi synnytykseen vauhtia. Jättimaha maanantaina.

Jättimaha tiistaina. Olo oli taas oikein energinen, ei ollenkaan sellainen, että kohta tapahtuu.

Keskiviikkoaamuna kuudelta heräsin ensimmäiseen supistukseen. Niitä tuli heti 10 minuutin välein ja pian väli lyheni 5 minuuttiin.  Tajusin kyllä nyt olevan oikeista suppareista kyse, mutta ne ei olleet kovin kipeitä, mä tein ihan normaaleita aamuhommia vielä monta tuntia. Kun 11 aikoihin suostuin edelleen hieman epäuskoisena lähtemään sairaalaan, olinkin jo 6 senttiä auki. Ei kun saliin, epiduraalia kehiin ja loppuun asti avautumisvaihe olikin lähes kivuton. Ponnistus oli sitten yhtä tuskaa, kun vauva olikin vähän virhetarjonnassa. Se kesti yli tunnin, mutta palkinto oli mahtava.

Meille syntyi pieni poika keskiviikkona 19.02. 55 senttiä ja 3950 grammaa.

Mun edellinen synnytys ei mennyt ihan nappiin ja olin puolikuolleena sairaalassa silloin yhteensä 8 päivää. Nyt pääsin heti synnytyksen jälkeen itse suihkuun ja kävelemään osastolla ja pystyin hoitamaan vauvani aivan itse. Kaikissa synnytyksissä tietty on eroja, mutta omalla kohdallani käynnistetyssä ja kiireelliseen sektioon päättyneessä synnytyksessä ja seuraavassa melko luomusynnytyksessä oli ihan valtava ero. Tämä oli kyllä tosi hieno synnytyskokemus.

Tässä meidän uusi rakkauspakkaus ja alla mun elämäni miehet torstaina sairaalassa vierailulla.

Perjantaina me päästiin jo kotiin. Uusi arki pienen vauvan ja übervilkkaan uhmaikäisen kanssa alkaa. Hugo on onneksi ottanut vauvan hyvin vastaan. Vauva saa koko ajan isoveljeltä helliä haleja ja suukkoja ja kaikki lelut esitellään vauvalle tottakai. Erityisesti tabletti ja youtubesta Leo-video. Meillä muuten kotona on yleensä aika viileä, siksi vauva kesälläkin on tuolla vällyissä...

Vihdoinkin meillä kotona tuhisee vastasyntynyt vauva. Ollaan niin superonnellisia, ettei voi sanoin kuvailla. 

Karsea turvotus ja taas +30 kiloa.

Silloin kun edellisen kerran laihdutin, niin jotenkin olin aina ihan maassa jos vähänkin turvotti. Yleensä varsinkin menkkojen aikaan 1-2 kiloa ekstraa tuli tosta vaan ja vaa'an lukema sai mut joka kerta harmistumaan. Voi miten sitä on antanut pienten asioiden lannistaa. Ne turvotukset oli niin pientä tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna. Vai mitä sanotte kolmesta lisäkilosta parissa päivässä? Yök!

Aamulla kun heräsin totesin, et peilistä mua katselee joku pöhöttynyt vanha akka. Pohkeet on kipeät ja kireät ja nilkkoja ei edes erota. Jalkaan mahtuu ainoastaan Crocsit ja reidet ja berberi on yhtäkkiä täynnä jotain ikävästi selluliittia muistuttavaa. Tiedän kyllä selvinneeni turvotuksen suhteen tässä raskaudessa helpolla, mut nyt lopussa ilmeisesti nestettä kertyy ihan älyttömästi. Voi kunpa tämä olisi merkki lähestyvästä synnytyksestä. En vaan oikein jaksa uskoa noihin ennakko-oireisiin enää, niin monta pikkuvaivaa olen tulkinnut optimisesti synnytyksen lähestymiseksi ja sitten joutunut taas pettymään. 

Tänään vaaka siis näytti tasan 30 kiloa plussaa. Voi v... (tähän kohtaan paljon kirosanoja)!!!! Ja samalla siis mentiin kolminumeroisiin sen elopainon suhteen. (Tähän vielä huomattavasti enempi kirosanoja.) Tää tuntuu niin epäreilulta, kun sisimmässäni tiedän etten ole syönyt kuin syöttöporsas ennen joulua viimeistä 9 kuukautta mikä sen 30 kiloa selittäisi. Mitähän TAYSissakin asiasta ajattelevat? Nolottaa ja inhottaa. Onneks ei enää voi mennä kauan, ennenkuin pääsen tekemään asialle jotain. 

Nössö juhannus

Muistelen yhä lämmöllä kaikkia niitä nuoruusjuhannuksia kun ollaan oltu isolla kaveriporukalla jossain mökkeilemässä tai festareilla ja juhlittu pitkän - ja kostean - kaavan mukaan.

Tämä juhannus oli todella erilainen. Täysin naperon ja tulevan vauvan ehdoilla mentiin. Lehdestä bongattiin seurakunnan juhannusjuhlat tuossa lähellä. Siellä oli kokon lisäksi lapsille ohjelmaa, sekä lampaita ja heppa katseltavaksi. Sinne siis. Oli yllättävän kivaa ja ihaa katsella oman lapsen riemua, mutta todella kesy juhannus kuitenkin oli. Välillä hirvittää kuinka mamma musta on tullut. 

Lapsia varten pappilan maastoon oli tehty seikkailurata, mistä sai kerätä pieniä aarteita pussiin. Reitillä oli makkaranpaistomahdollisuuskin, mutta eihän me älytty ottaa eväitä mukaan. 

Viimeinen aarre oli saippuakuplapullo. Hugo innoissaan juoksi muiden kuplien perässä ja puhalteli itse kuplia vielä innokkaammin. Katsottiin vielä kokon sytytys ennenkuin lähdettiin nukuttamaan poitsu. 

Edelleenkään ei mitään raportoitavaa synnytyksen suhteen. Sehän se tässä juhannuksessa tylsintä on. 

Juhannukseen jännitystä

Mua oikeesti ahdistaa ajatus juhannuksen viettämisestä kotona kaupungissa. Kuinka tylsää, kun ei ole rantasaunaa ja uintimahdollisuutta heti omassa pihassa. Vaikka me asutaan tällaisessa rauhallisessa "puutarhakaupunginosassa" Tampereella ja veden ääreen on vaan kilometri, niin silti kaupungin tunnelma juhannuksena on lähinnä kuollut. Tai niin ainakin oletan, ei ole kokemusta. Lisäksi kotona on hankalampi rentoutua, kun aina olisi jotain, mitä pitäisi tehdä.

Me nyt tässä tunnustellaan miehen kanssa uskallettaisiinko lähteä joko mun vanhempien mökille Pohjois-Savoon tai miehen perheen luokse maalle Päijät-Hämeeseen juhannukseksi. Me kumpikin haluttaisiin lähteä ja poitsu varmasti mielellään näkisi isovanhempia. Juhannuksena laskettuun aikaan on kuitenkin enää alle viikko. Tiedän, että on sitä synnytyssairaaloita ympäri Suomea, mutta TAYSissa mä oon käyny kaikki seurannat, siellä on mun toivomukset synnytyksen kulun suhteen ja mun edellinen synnytyskokemus (kauheus) tiedossa. Tuntuisi niin paljon turvallisemmalta saada lapsi TAYSissa. Paha vaan luottaa siihen, että TAYSiin asti kerkiäisi jos synnytys käynnistyisi reissussa tai varsinkaan siihen, että mulle olisi selvää kuskia käytössä.

Keskiviikkona mulla oli viimeinen neuvolakäynti. Pyysivät soittamaan uudelleen kun olemme kotiutuneet vauvan kanssa. Neuvolantädin mielestä vauva ei ole vielä lähtökuopissaan, eli ei kiinnittynyt, mutta uudelleen synnyttäjällä kiinnittyminen ei välttämättä tapahdukaan ennen kuin synnytys on jo käynnissä. Samoin  kohdunsuun tilanne on just sellainen hieman auennut ja kohdunkaula lyhentynyt jo aikaa sitten niinkuin tavallista uudelleensynnyttäjillä. Niiden perusteella ei voi päätellä mitään lähestyvän synnytyksen ajankohdasta. Spekulaatiot käy kuumina sen suhteen, kuinka todennäköisesti vauva päättää syntyä juuri juhannuksena. Voi miksei vauva voinut syntyä jo.

Jos olisin järkevä ja rationaalinen, niin kyllähän me kotiin jäätäisiin, mutta kun tekisin ratkaisuni mieluummin fiilispohjalta, niin todellakin lähdettäisiin. Juhannushan menee ihan ohi, jos vaan möllötetään kolmisin kotona. Kaikki tututkin on häipyneet jonnekin kauemmas juhannusta viettämään.

Postauksessa fiiliskuvia parilta viime kesältä mökiltä. Oikein hyvää juhannuksen odotusta kaikille.

Ruokapäiväkirja

Vaikka nyt raskausaikana en ole kaloreita kytännyt, olen kuitenkin yrittänyt syödä suht terveellisesti. Varsinkin ruokarytmistä kiinnipitäminen on auttanut mua syömään järkevästi vaikka toki silloin pahoinvointiaikana mene välillä kaikkea ja välillä ei mitään. Perusrunko on useimmiten kutakuinkin tällainen.

Aamuisin vedän yleensä puuroa ja kahvia. Normaalistin lisään puuroon raejuustoa ja öljyä, mutta nyt kun sellaista ei ollut söin puuron lisäksi keitetyn kananmunan.Ja kun kerrankin oli appelsiinimehua, niin sitäkin.

Laiskan naisen salaatti ja makaronilaatikkoa ja maitoa. Söin vielä lisäksi leipääkin. Proteiinia ois voinut olla enempi.

Välipalaksi mä söin kevyesti ompun. Piti jättää tilaa illan herkuille.

Grillissä meillä tirisi illalla paprikaa, sipulia ja munakoisoa. Lisäksi superherkullisia herkkusieniä Koskenlaskijalla ja pekonilla. Ja sitten tein vielä vartaita possun kyljestä. Ne oli kyllä hyviä, mutten varmaan enää ikinä jaksa nähdä niin paljon vaivaa parin vartaan takia. Väitän kyllä, että voitti kaupan valmiit possupihvit mennen tullen.

Otin siis pari palaa possunkylkeä pakastimesta ja keitin paloja 1,5 tuntia. Sitten annoin lihan jäähtyä liemessään. Seuraavaksi poistin enimmät rasvat ja pilkoin palat varrastikkuihin sopiviksi. Marinadin tein kuten aina ölystä ja soijakastikkeesta ja heitin sekaan mitä nyt mausteita sattui löytymään. Possut sai olla marinadissa yön yli ennenkuin seuraavana päivänä seivästin lihat vartaisiin ja mies laittoi grilliin.

Iltaisin teen itselleni melkein aina rahkasta ja muista yo kuvan tuotteista smoothien. Kaikki ainekset blenderiin mutta sitten vielä annan smoothien sakeentua jääkaapissa minimissään puoli tuntia. Smoothiesta tulee ihanan lusikoitavan paksua ja tosi hyvää.

Omasta mielestäni perusrunko on ihan jees, tosin välipala saisi olla runsaampikin. Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan esim kieltäydy jälkiruoasta ikinä, vedän huoletta mehuja ja litran maitoa päivässä ja syön useamman palaa leipää voilla ja juustolla kummallakin pääaterialla. Lisäksi vielä kaikki muksun jämät, joten kyllä niitä kaloreita kertyy. Ja samoin kiloja.

Mä oon kuitenkin ihan optimistinen, että onnistun vielä korjausliikkeessä kunhan vauva on syntynyt ja sitten kun imetys sujuu hyvin. Tosiaan edellisraskaudessa alkuvaikeuksien jälkeen maitoa kyllä riitti kunhan vain sain juotua tarpeeksi vettä.

Miten synnytyksen saa käynnistymään?

Oikeesti oon niin valmis. Eikö meidän kauan odotettu rakas vauva vois jo alkaa syntyä? Olo on niin superpaksu ja hankala, ettei ne perinteiset 3 ässää enää todellakaan maistu. Eniten ahdistaa, kun en enää mahani kanssa saa oikein nukuttua (ihme kyllä olen silti todella pirteä). Pihatöitä oon vielä tehnyt vähän joka päivä, mutten ole saanut niistä muuta kuin selän kipeäksi, enkä ainuttakaan supparia.

Huomenna mulla on viimeinen neuvolatarkistus. Silloin raskautta takana jo 38+5. Sen jälkeen viikon päästä 39+5 mulla on aika TAYSiin, jossa tehdään arvioidaan uudestaan vauvan koko ja mahdollisesti tarve käynnistää synnytys. Mulla raskausdiabeteksen takia ollaan aika tarkkoja, ettei raskaus menisi kovasti yliajalle. Vaikka mä haluisin vauvan jo syliin, niin tahdon kuitenkin että synnytys käynnistyisi ihan itse. Edellisellä kerralla käynnistettiin ja siitä tuli aika traumaattinen kokemus. Eli nyt kaikki keinot käyttöön, jolla vois olla jotain vaikutusta synnytyksen käynnistymiseen.

Nettipalstoille kovasti suosittiin nännihierontaa. Nolona myönnän testanneeni sitä viime yönä. Vähän hankalaa, kun maitoa virtaa jo ihan kunnolla kun rintoihin vaan koskee. Elättelen toiveita, että nyt mulla maito nousis vähän edelliskertaa nopeammin, jolloin maitoa ei meinannut tulla millään. Mut se hieronta jäi sit lyhyeen.

Vauvan vaatteet on pesty, sairaalalaukku pakattu, vauvan peti valmiina ja tyrvakaukalokin nyt puhdas. Oon ottanut esiin kaikkein neutraaleimmat värit, mitä Hugolta on jäänyt pieneksi. Me ei tiedetä, saadaanko tyttö vai poika. Ei varsinaisesti oo fiilistä suuntaan tai toiseen, mutta kyllä tää raskaus on jokseenkin ollut erilainen kuin Hugosta. Ja lisäksi vauva ja mun maha on pienemmät nyt. Ennakoiskohan se jotain?

Kuumeisesti täällä odotellaan vauvaa syntyväksi. Ei voi tietää auttaisko kalenterin lataaminen ihan täyteen tapaamisia jne, vai ottamalla nimenomaan tosi rennosti jotta synnytys käynnistyis. Tahdonvoima ei nyt ihan vissiin riitä. Tosin eipä siihen laskettuun enää ole kuin 10 päivää ja ainahan vauvalle tekee hyvää vankistua pienessä yksiössään. Äiti vaan ei malttais enää odottaa.

Pitää vissiin illalla lähtee jollekin reilun tunnin kävelylenkille, jos vaikka auttais. Kait sitä liikkumalla on moni muukin pistänyt suppareihin vauhtia. Ei siitä haittaakaan voi olla ja aina voin soittaa miehen hakemaan mut kotiin jos liitoskivut käy liian hirveiksi kesken lenkin. Pitäkäähän peukkuja.

Mistä korkeavyötäröiset treenitrikoot?

En ole juurikaan liikkunut raskausaikana, mikäli meidän esikoisen viikoittaista vauvauintia ja kevyttä kävelyä ei lasketa. Alkuraskaudesta voin pahoin ja sen jälkeen vatsa olikin jo niin suuri, ettei mikään liikunta kävelyä lukuunottamanna tuntunut enää hyvälle. Minulla kuitenkin on ikävä liikkumista ja treenaamista. Koitan rakentaa itselleni motivaatiota hankkimalla itselleni valmiiksi hyvät treenivaatteet, joilla on sitten ilo lähteä aikanaan vauvulenkeille ja pikkuhiljaa juoksemaan/salille. Nyt kesällähän vauvan kanssa saa lähteä ulos melkein heti. Ja ei, en ajatellut lähteä juoksemaan ennen jälkitarkistusta tai niin kauan kun vähääkään epäilyttää oma palautuminen, mutta tosiaan vaunulenkit kävellen tuntuu nekin mukavammilta kunnon urheiluvaatteissa.

Ongelmana tässä on se, että yleensä kaikki treenitrikoot on kamalan matalavyötäröisiä. Ne ei sovi mun vartalolle ikinä, eikä varsinkaan raskauden venyttämällä löllömahalle. Tarvitsisin sellaiset korkeavyötäröiset trikoot, mitkä tukisi löystynyttä vatsaa liikkuessa. Jokainen äiti varmaan tietää mistä mä puhun. Tai ainakin ne, joilla painoa raskausaikana on tullut enempi...

Parit ihan varteenotettavat löysinkin netistä:

Ensimmäiset on Brasil Sulin Fuso Cinturo Alta-trikoot. Niitä mainostetaan korkeavyötäröisinä, ja itselläni on ennestään ihan hyvät kokemukset tuosta merkistä. Mulla on yhdet brasilsulit, mutta en vaan mahdu niihin vielä pitkään aikaan. Enkä varmaan mahtuisi näihin kuvan housuihinkaan...
Toiset on Under Armourin Fly By Leggingsit. Ainakin kuvissa näyttää ihan hyviltä. Voikun joku löytäisi tämän postauksen pitkän hiljaiseloni jälkeen ja osaisi kommentoida ja auttaa.

Osallistuin viime elokuussa MidnightRunille Helsingissä, mikä muuten oli aivan mahtava tapahtuma. Siellä oli aivan mahtava fiilis, ihana juosta pimeässä lämpöisessä illassa musiikin siivittämänä. Mun mies otti musta silloin hämärässä tällaisen kuvan, josta rakeisuudesta huolimatta näkyy selvästi toi ongelma-alue eli maha. Nykyiset juoksutrikooni on just sen korkuiset, että kaamea vararengas ilmestyy vyötärönauhan ylle ja sit housut valuu koko ajan.

Tänä kesänä tuo tapahtuma jää väliin. Haluisin ajatella, että loppuvuoteen mennessä olisin kuitenkin samassa kunnossa, eli kymppi menisi tuntiin ja juoksu tuntuisi mukavalta.

Ihan pihalla

Meillä on varmaan ensi kertaa ikinä edessä kesäloma ihan täällä kotona. Normaalisti ollaan vietetty paljon aikaa mökillä ja ehkä tehty joku lyhyt lomareissukin, mutta nyt kun saadaan kesävauva, niin ollaan kotona. Halusin saada meille vähän viihtyisämmän pihan kesäksi, nyt kun kerrankin ollaan paikalla hoitamassa sitä. Olen tilannut meille oikein pihasuunnitelman, mutta se ei vielä ole valmis.

Innostuin kuitenkin sitä odotellessa jo tekemään vähän kesäkukkaistutuksia ruukkuihin. Perjantaina kävin muksun kanssa hakemassa kukkia kaupasta. Istutusten tekeminen pikkuapulaisen kanssa sujuikin yllättävän hyvin ja oli molemmille ilmeisen mieluista yhdessätekemistä.

Punaiset kukat pääsi meidän ikkunoiden alle, josta ne ilahduttaa sisältäkin. Terassille meille ei oikein sisältä näekään, mutta sinnekin sain musta lisää viihtyisyyttä lisäämällä keltaiset kukat valkoisiin ruukkuihin terassin laidalle. Oikeesti haluisin vielä johonkin ruukkuun valkoisia hortensioita, mutta mulla ei vielä ole sellaisille paikkaa.

Olin muuten perjantaina vallan yksinhuoltajana miehen ollessa jossain työpaikan karkeloissa. Otti aika lujille parivuotiaan ja valtavan mahan kanssa. Nostan todella hattua kaikille yksinhuoltajille, jotka selviää siitä joka päivä. Me köpöteltiin Hugon kanssa kaikessa rauhassa lähikaupalle oikein söpösti käsi kädessä ostamaan vaniljakastiketta, että saatiin illalla leipoa ja herkutella. Moni vastaantulija hymyili varsin osaaottavan näköisenä meille. Mun vatsa on jäätävän kokoinen. Varpaat näkyy vaan kun sopivasti kumartaa.

Herkuttelua varten käytiin napsaisemassa muutama oksa raparperista. Ja siitä saatiin yhdessä aikaiseksi tällainen superherkullinen mössö. 

Raparperikaurapaistos

n. 1 litra raparperia paloina

4 rkl sokeria

1 tl kanelia

Sekoita ja laita uuniin 175 asteeseen noin 20 minuutiksi

Odotellessa sekoita kauraseos

3-4 dl kaurahiutaleita

3/4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

75 g voisulaa

Lisää tämä pehmentyneiden raparperien päälle ja paista vielä 10 minuuttia 225 asteessa.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa. 

On superhyvää ja tosi helppoa. Ja tosta voisi ehkä modata vähän kevyemmän korvaamalla osa sokerista jollain muulla makeutusaineella, mutta nyt paksuna en jaksa murehtia liiaksi kaloreista, enkä toisaalta syöttää lapselle mitään keinomakeaa. Jostain olin lukevinani, että puutarhahommat kuluttaa keskimäärin 400 kaloria tunnissa, joten ehkä me oltiin ansaittu tämä herkku.

Mun hymy kyllä vähän hyytyi, kun vedin pari annosta tuota. Meinaan ihan jäätävä närästys vaivasi koko yön ja seuraavan päivänkin. Ensi kertaa muuten elämässäni tiedän, miltä tuntuu närästys. Taitaa olla aika yleistä, että se alkaa kiusaamaan raskauden loppuvaiheessa. Nyt on kaapissa renniet ja galievet, joilla toivottavasti vältyn jatkossa vastaavalta tuskalta. Muuten tänään enää 12 päivää laskettuun aikaan.

Taas paksuna

Edellisestä blogipostauksestani on kulunut yli vuosi. En ole tuona aikana edes käynyt blogiani katsomassa ennenkuin tänään. Olen järkyttynyt. Miten hyvältä mä näytinkään poikamme 1-vuotissynttäreiden aikaan. Ainakin verrattuna nykytilanteeseen. No nykytilanne on kyllä ihan toivottu. Olen nimittäin viimeisilläni raskaana. Olo vaan on järisyttävän tukala ja paksu.

 Tämä kuva on otettu toukokuun lopussa just äitiysloman alettua.

Tämä sitten viime viikolla. Kyllä se maha kasvaa.

Painoa on tullut taas kiitettävän paljon, aivan kuten esikoista odottaessa. Nyt kun raskautta takana 37+6 vaaka näyttää +26 kiloa. Eli vielä se sama 30 kiloa kerkii tulla laskettuun aikaan mennessä, mikäli mulla taas alkaa neste kertyä vikoina viikkoina. Toivottavasti ei. Ihan hilkulla alkaa olla se pelottava kolminumeroinen, en haluu nähdä sitä lukua vaa'assa kyllä enää ikinä. Ihan viime päivät mulla on ollut aika paljon kipuja, mutta niitä supistuksia ei vaan tule. Arvaatte varmaan, että odotan synnytyksen alkua kun kuuta nousevaa.

Muuten raskaus on ollut helpompi kuin Hugoa odottaessa. Jaksaminen on ollut ihan kohtuullista koko ajan, enkä ole joutunut sairastelemaankaan juuri lainkaan. Kiitos kuuluu varmasti meidän reippaalle kaksivuotiaalle, joka pitää mamman vauhdissa.

Mähän en tietystikään tällä hetkellä laihduta, joten mä saan nauttia hyvästä ruoasta hyvällä omalla tunnolla. Meillä on grillattu vapusta saakka aina kelien salliessa. Näyttäisi siltä, että niin tänäänkin.

Pitää nyt vielä laittaa tähän itselleni muistutukseksi, että tämä mamma lukee sitten kaikki edelliset postauksensa ja ottaa viime vuoden keväästä mallia raskauskilojen pudottamisen suhteen viimeistään sitten, kun imetys selvästi alkaa sujua. Edellisellä kerralla about 20 kiloa lähti suht iisisti, loppujen kanssa oli pakko tsempata tosissaan. Itselleni asettamani takaraja on vauvan 1-vuotissynttäreillä.