Olen nyt vihdoista viimein päässyt lenkille myös juoksemaan. Tai vissiin näin aluksi hölkkäämään. Ai että oon iloinen, että voin taas tehdä jotain oikeesti tehokasta näiden kilojen karistamiseksi ja kuntoni kohottamiseksi.
Olen nyt käynyt lenkillä kaksi kertaa. Ensin olin viikonlopun vietossa vanhempieni ja sitten mieheni vanhempien luona, jolloin muksuille oli paljon vahtijoita ja äiti sai puolituntisen omaa aikaa. Se jos mikä on luksusta nykyään. Yritin miehellenikin puhua, että ois ihanaa, jos voisin joskus käydä lenkillä hänen työpäivän jälkeenkin. Onhan se aikaa pois perheen luota, mutta rehellisesti sanoen en jaksa kyllä enää lasten nukkumaanmentyä lähteä yhtään minnekään. Mies ei ollut innoisaan, mutta ite oon vahvasti sitä mieltä, että äidinkin pitää saada silloin tällöin ottaa itselleen se puoli tuntia ihan omaa aikaa olla yksin ja tehdä mitä huvittaa.
Voin sanoa, että kyllä alkuun pelotti. Olin täysin valmis jättämään lenkit kesken jos hetkeäkään alkaa alakerrassa tuntua oudolta. Mutta hyvin meni ilman lirahduksia tms. Juoksu sujui yllättävänkin hyvin. Kuvittelin olevani ihan rapakunnossa raskauden jälkeen, mutta hölkkä sujuikin ihan kuin tuosta vaan. Vauhti olikin rauhallinen ja matka alle 5 kilometria molemmilla kerroilla.
Mieheni siskon kanssa oli puhetta, että vuoden päästä ois tavoitteena taas MidnightRun, eli 10 km juoksu. Kymppi sinällään ei tule olemaan ongelma, mutta mä haluisin alle tunnin ajan, ja sitä varten pitää kyllä treenata ja parantaa kuntoa huomattavasti. Tästä se siis lähtee ja Gipikseen on asetettu sopiva tavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti