lauantai 13. toukokuuta 2017

Pahuksen totutut huonot tavat ja millä niistä pääsee eroon?



Meidän aamupäivä oli aivan ihana. Aamulla herkullisen ja terveellisen smoothien jälkeen lähdin poikien ja äitini kanssa Espoon Oittaan Angry Birds puistoon. Kerran ollaan oltu siellä aiemminkin ja se on kyllä huippumesta ja lapset tykkää aina. Tänään siellä oli melkoinen ihmisvilinä, enkä vaan kehdannut ruveta penkeillä tekemään perusjumppaliikkeitä. Sen sijaan sain kirmata tehokkaina intervalleina muksujen perässä liukumäestä ja kiipeilyverkosta toisen luo, joten eiköhän siinä jokunen kalori palanut.


Parasta kuitenkin on lasten riemu. Meidän pikkumieskin näytti ääremmäisen onnelliselta hyppiessään pikkutrampoliinissä ja heittäytyen jatkuvasti kumoon joustavalle alustalle. Jopa aurinko paistoi meille lämpimästi ja meillä oli tosi kivaa. Minulla on pitkään jo ollut oma henkilökohtainen unelmakartta ja sen keskellä on iso punainen sydän jossa lukee onnellisuus ja innostus. Sellaiset hetket, jotka innostaa, ja niiden jakaminen rakkaimpien seurassa on parasta kaikessa.


Sitten tultiin kotiin. Pienempi torkahti jo autossa mutta virkistyi jo pientä evästä syödäkseen. Kun sitten koitin saada muksut päiväunille, niin pojat kävi tietty ihan ylikierroksilla eikä nukahtamisesta tullut mitään. Unikoulua pidettiin tänään puolitoista tuntia. Eli melkein koko päiväuni aika ja ennenkaikkea se mun vapaa-aika.

Mun tapa reagoida kaikkeen, mikä tuntuu ahdistavalta ja ei mene ihan mun ajatusten mukaan on suunnistaa jääkaapille ja syödä jotain (=mitä tahansa ja paljon). Jostain olen lukenutkin, että kyseessä on ihmisen luontainen tarve saada ahdistuneessa olossa äkkiä jostain hyvän olon tunne, ja monelle ruoka on helpoin ja nopein tapa saavuttaa tämä. Ja kun on noudattanut samaa kaavaa jo valtaosan elämästä, tuota tapaa on vaikea tiedostaa. Niimpä saatuani lapset tänään nukkumaan vihdoin ja viimein olin jo täysin autopilotilla syönyt jokusen digestive-keksin, tooosi monta vaniljarinkeliä ja yhden ison jäätelöpuikon. Jos tämä ei ollut jo tarpeeksi paha, niin lisäksi söin melkin pussillisen pantteri-nameja, jonka jälkeen olo oli ällöttävä. Siis sanomattakin on selvää, että turha noita kaloreita on laskea.

Tämä kuvan Angry Bird on kuin minä itse just nyt. Itselleni vihainen, pullea ja punanaamainen. Tuo söpö pikkuviikari liukumäessä on meidän Onni.


 Niin äkkiä tosi ihana päivä muuttui ihan katastrofiksi mun laihdutuksen kannalta. Mä en ymmärrä miksei mulla ole lainkaan selkärankaa tässä asiassa, vaikka yleensä mulla on tapana saada asiat onnistumaan. Laihduttaminen on sairaan vaikeeta. En ole siis oikein ikinä päässyt kokemaan kuinka hanakalaa se tasapainoilu on, kun ne kilot ei tipu oikein muutenkin.

Onneksi siis ton yllämainitun mätön (tossa oikeesti ei ole mitään lisätty ja mitään jätetty pois, vaan rehellisesti just noin söin edes huomaamatta mitä tein) jälkeen heräsin hetkellisestä mielenhäiriöstä ja ajattelin nyt taas palata ruotuun. Ihan heti siis, enkä esim vasta huomenna koska tämä päivähän meni jo aivan ketuille. Korjausliikkeen mä haluan tehdä heti.

Yksi juttu, mitä olen ajatellut jo aika pitkää on se, miten vaikea omia totuttuja tapoja on muuttaa ja että siihen varmaan on apuakin saatavilla. En vaan tiedä vielä millaista se apu voisi olla. Yleensä mun mättökohtauksen tulee silloin kun muu perhe on yöunilla ja itse valvon telkkarin ääressä saadakseni jonkinlaisen irtioton tavallisesta perhearjestani. Mä tiedän että nämä tavat on tosi epäterveitä. Ne itse asiassa on ainoa syy, miksi en ole normaalivartaloinen. Nyt tässä kirjoitellessa taidan ottaa oikein asiaksi selvittää, mitä apua huonoihin tapoihini voisi olla saatavilla.


Nyt vaan toivon että tämä oivallus toisi apua. Onko muilla kokemusta huonojen totuttujen tapojen selättämisestä? Olisi ihana kuulla vinkkejä, mistä sitä apua löytäisi? Psykoterapiasta, hypnoosista vai mentaalivalmennuksesta? Oikeesti kaikki keinot käyttöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti