Irtiotto

En varmaan ole ainoa äiti, jonka päivät tuntuvat toistavan toisiaan. Mä olen todella paljon kotona vauvan kanssa. Lähes aina ulos lähtiessäni suuntana on lähikauppa tai leikkipuisto. Lasten päivärytmi sanelee munkin päivien kulun. Joskus harvakseltaan pääsen näkemään kavereita vaikkapa keskustaan, mutta silloinkin on kiire päiväunille, joku sairastuu tms. Mun sosiaalinen elämäni on kovin rajoittunut, mutta en silti tätä elämänvaihetta vaihtaisi pois. Meille on tässä Onnin 4 kuukauden aikana kehittynyt hyvä päiväsysteemi, missä äidillekin yleensä jää pieni hetki omaa aikaa.

Life is good! Belfastissa kesällä 2014

Viikonloppuna mulla on kuitenkin odotettavissa jotain erilaista ihanaa. Minä lähden lapsien kanssa ystäväni luokse Rovaniemelle pitkäksi viikonlopuksi. Huomenna siis aamusta auton keula kohta Helsinki-Vantaata ja sieltä lennetään Rovaniemelle. Oon odottanut tätä reissua tosi kovasti. Vaikka lasten ehdolla mennään sinnekin, niin kyllä reissu tuntuu todella todella ihanalta vaihtelulta mun tavalliseen arkeen. Jei, oon ihan täpinöissä.

Eväät lentokentällä, Hugo 1 v

Hugo 2 v lentokentän leikkipaikalla

Olen taas fanaattisena listojen kirjoittajana suunnitellut mitä ottaisin mukaan. En halua kantaa sinne mitään ylimääräistä. Silti mun matkakantamuksistta muodostuu tällainen koettelemus

2 isoa matkalaukkua. Toinen ihan normaalitavaroita varten ja toiseen sitten ulkovaatteet.
2 käsimatkatavaralaukkua. Toiseen äitin ja vauvan kamat ja toiseen Hugon eväät ja jotain puuhaa.
1 matkarattaat (superpieneen kasaan menevät QuinnyZappit)
1 turvakaukalo
1 sylivauva
1 hyvin vilkas ja tottelematon napero
1 äiti

Hugon oma laukku

Budapestissa 7 kuulla raskaana. Käsilaukusta oli vaan vaivaa.

Siis vain yksi äiti noita kaikkia varten tuntuu ihan mahdottomalta. En ole pois kotoota kuin sunnuntai-iltaan asti ja tavaraa on kokonainen peräkontillinen. Autolla matka ois liian pitkä Onnille mutta sinne sentään sais kaikki kamat ja lapset vaivattomasti kyytiin. Miten hitossa mä saan noi kaikki lentokoneeseen hukkaamatta tavaroitani tai vielä pahempaa lapsiani kentälle?

Olen suunnitellut helpottavani matkantekoa laittamalla Onnin kantoliinaan ja Hugon remmeillä rattaisiin siihen asti, että pääsen pahimmasta tavaravuoresta. Käsimatkatavarat on paras olla repuissa. Sitten vaan toivon parasta.

Tykötarpeet repussa ja kädet vapaana :)

Huom! Postauksen kuvat edellisiltä reissuilta, joissa mulla on vielä yksi lapsi vähempi ja ensimmäinen paljon pienempi (=helpommin hallittavissa) ja ennen kaikkea toinen aikuinen mukana.