Ootteko muut huomanneet, että jos vaikka edellispäivänä syö liikaa hiilaria ja liian vähän proteiiniä, niin sitten ei tuu kylläistä oloa ei sitten millään. Mä ainakin sain kokea sen tänään, kuin eilen illalla söin rahkan sijasta jugurttia. Aamupalana söin tänään smoothien, 2 juustovoileipää ja vielä muutaman itsetehdyn myslipatukan ja silti vaan teki mieli jotain.
Just sellainen olotila, että kohta repsahdan. Mutta mä selvisin. Nyt kun alan pikkuhiljaa tajuamaan mistä ne mieliteot milloinkin johtuu, niin osaan vähän paremmin paikata tilanteen sortumatta herkutteluun. Sitä vaan pitää syödä kunnon annos jotain fiksua ruokaympyrän mukaista ja proteiinipitoista niin taas on kaikki ok.
Mä söin lounaaksi tonnikalasalaatin ja perunaa. Ihan koko purkillisen muuten sitä tonnikalaa, ja varmaan joku siellä ruudun takana taas kauhistelee. Päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja namia oli.
Nyt istun koneella jo koitan vankistaa oma motivaatiotani elää terveellisesti tasapainoillein. Ollaan nyt rehellisiä, kuka terve ihminen muka motivoivuu oman terveyden säilyttämisestä tai edes edistämisestä? Mua ainakaan sellainen ei motivoi tippaakaan. Sen sijaan hyvältä näyttäminen motivoi suuresti. Tässä asiassa myönnän olevani hyvin pinnallinen.
Tässä sit pari sellaista idistä, joista voin heikkoina hetkinä ammentaa lisämotivaatiota.
1. Motivaatiovaatteet
Nettikaupat on taas pullollaan kaikkea ihanaa. Tein jokunen viikko ostoksia henkalta koossa 42. Kyseisistä vaatteista ei ois isompaa ollutkaan. Ja hitto ne oli kaikki pieniä ja palautukseen meni. Tällä hetkellä himoitsen oikeestaan sellaisia sporttisia "oloasuja". Kotiäidin ei juuri kantsi pukeutua nahkaisiin kynähameisiin tai muihin muodikkaisiin ja epäkäytännöllisiin asuihin, vaan vaatteissa on pakko pystyä peuhata lattialla, leikkipuistossa jne. Ihan salivaatteita mulla kyllä on, mutta niistä rennommat versiot ois nyt hakusessa. Esim nää alla. Ehkä joulupukki toisi...
Omasta kaapista löytyy kyllä jo valmiiksi liian pieniä vaatteita, joiden sovittaminen takaa motivaatiolatauksen. Se vaan on vähän työläämpää kun nettisurffailu :)
2. Omat ja toisten onnistumistarinat.
Tykkään ihan hirveästi lukea toisten blogeja. Mulla on ihan tietyt suosikkiblogit joissa myöskin pienten lasten äidit koittaa siinä mamma-arjen ohella päästä niistä mammakiloista. Vertaistuki on niin parasta. Suosikkiblogini on tuossa sivupalkissa, niin en linkkaa niitä tähän uudelleen. Mulla ei harmikseni ole salikaveria, lenkkikaveria tai edes laihdutuskaveria. Mun ystäväpiirissä on niin kovin fittejä mammoja. Täällä blogimaailmassa onneks sitten sitä vertaistukea on mahdollista saada.
Eikä oo yhtään paha katsoa kuvia itsestäni vuosi Hugon syntymän jälkeenkään. Onhan näissä iso ero. Matkaa on kymmenisen kiloa, eikä se oo helppoo. Mut mä tiedän, että mulla on kaikki mahdollisuudet onnistua taas.
3. Hyvä olo
Niin se fiilis kun vyötärö ei purista ja mahaa ei tarvitse jatkuvasti vetää sisään. Ai ihanuutta. Hyvää oloa nyt ei ihan hetkessä saavutetta, mutta kun syöt yhden päivän hyvin ja nukut sen päälle, niin takuuvarmana aamulla on jo mukavampi fiilis. Se on tavoittelemisen arvoista ihan joka päivä.
Laittakaa ihanat mulle jokunen vinkki kommenttiboksiin. Ikinä ei tiedä, milloin ne on taas kaivettava esiin kun hillitön herkkuhimo iskee. Tsemppiä meille!
Just sellainen olotila, että kohta repsahdan. Mutta mä selvisin. Nyt kun alan pikkuhiljaa tajuamaan mistä ne mieliteot milloinkin johtuu, niin osaan vähän paremmin paikata tilanteen sortumatta herkutteluun. Sitä vaan pitää syödä kunnon annos jotain fiksua ruokaympyrän mukaista ja proteiinipitoista niin taas on kaikki ok.
Mä söin lounaaksi tonnikalasalaatin ja perunaa. Ihan koko purkillisen muuten sitä tonnikalaa, ja varmaan joku siellä ruudun takana taas kauhistelee. Päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja namia oli.
Nyt istun koneella jo koitan vankistaa oma motivaatiotani elää terveellisesti tasapainoillein. Ollaan nyt rehellisiä, kuka terve ihminen muka motivoivuu oman terveyden säilyttämisestä tai edes edistämisestä? Mua ainakaan sellainen ei motivoi tippaakaan. Sen sijaan hyvältä näyttäminen motivoi suuresti. Tässä asiassa myönnän olevani hyvin pinnallinen.
Tässä sit pari sellaista idistä, joista voin heikkoina hetkinä ammentaa lisämotivaatiota.
1. Motivaatiovaatteet
Nettikaupat on taas pullollaan kaikkea ihanaa. Tein jokunen viikko ostoksia henkalta koossa 42. Kyseisistä vaatteista ei ois isompaa ollutkaan. Ja hitto ne oli kaikki pieniä ja palautukseen meni. Tällä hetkellä himoitsen oikeestaan sellaisia sporttisia "oloasuja". Kotiäidin ei juuri kantsi pukeutua nahkaisiin kynähameisiin tai muihin muodikkaisiin ja epäkäytännöllisiin asuihin, vaan vaatteissa on pakko pystyä peuhata lattialla, leikkipuistossa jne. Ihan salivaatteita mulla kyllä on, mutta niistä rennommat versiot ois nyt hakusessa. Esim nää alla. Ehkä joulupukki toisi...
Omasta kaapista löytyy kyllä jo valmiiksi liian pieniä vaatteita, joiden sovittaminen takaa motivaatiolatauksen. Se vaan on vähän työläämpää kun nettisurffailu :)
2. Omat ja toisten onnistumistarinat.
Tykkään ihan hirveästi lukea toisten blogeja. Mulla on ihan tietyt suosikkiblogit joissa myöskin pienten lasten äidit koittaa siinä mamma-arjen ohella päästä niistä mammakiloista. Vertaistuki on niin parasta. Suosikkiblogini on tuossa sivupalkissa, niin en linkkaa niitä tähän uudelleen. Mulla ei harmikseni ole salikaveria, lenkkikaveria tai edes laihdutuskaveria. Mun ystäväpiirissä on niin kovin fittejä mammoja. Täällä blogimaailmassa onneks sitten sitä vertaistukea on mahdollista saada.
Eikä oo yhtään paha katsoa kuvia itsestäni vuosi Hugon syntymän jälkeenkään. Onhan näissä iso ero. Matkaa on kymmenisen kiloa, eikä se oo helppoo. Mut mä tiedän, että mulla on kaikki mahdollisuudet onnistua taas.
3. Hyvä olo
Niin se fiilis kun vyötärö ei purista ja mahaa ei tarvitse jatkuvasti vetää sisään. Ai ihanuutta. Hyvää oloa nyt ei ihan hetkessä saavutetta, mutta kun syöt yhden päivän hyvin ja nukut sen päälle, niin takuuvarmana aamulla on jo mukavampi fiilis. Se on tavoittelemisen arvoista ihan joka päivä.
Laittakaa ihanat mulle jokunen vinkki kommenttiboksiin. Ikinä ei tiedä, milloin ne on taas kaivettava esiin kun hillitön herkkuhimo iskee. Tsemppiä meille!
Ihan rehellisesti sanottuna motivoidun eniten siitä, että elämäntaparemontin myötä terveyteni kohentuisi. Jalkavaivat lievenisi painonpudotuksen myötä ja sokeri-aineenvaihdunta sekä hormonitoiminta paranisi laihtumisen myötä. Ulkonäkö tulee vasta selkeästi näiden jälkeen, Olen monesti Blogissani kirjoittanut, että ensin pitää opetella rakastamaan omaa kroppaansa ja sitten vasta laihtuminen onnistuu kunnolla ja lopullisesti. Mun kroppa on antanut mulle kolme maailman tärkeintä ja siunatuinta asiaa, toisinsanoen hoitanut tehtävänsä. Ei semmosta kroppaa voi olla rakastamatta, vaikka siitä on jäänyt läskit ja venynyt iho jäljelle.
VastaaPoistaTeidän matka kuullostaa jännältä, matkatavaroiden määrä kyllä melkoinen:) olin esikoisen ja vauvan kanssa kesällä päivä Tukholmassa risteilyllä ja ne käytännössä selvittiin yhdellä repulla ja isohkolla käsilaukulla, toki mun esikoinen on jo 6 eikä tarvittu kuravaatteita tai muuta.. Yhdet vaihtovaatteet ja yökkärit molemmille + hygieniatarvikkeet. Ja kamat kulki vaunujen (meillä oli isot Emmaljungat) alakorissa pääsiassa:) Mukavaa matkaa!