Täystyrmäys

Mulla on niin paha mieli, etten ole osannut kirjoittaa tänne mitään. Tuntuu siltä, että olen ollut itsekäs ja huono äiti koettaessani saada nämä mammakilot pois. En voi olla syyttämättä itseäni ja laihistani tiistaina neuvolassa otetuista Onnin mitoista. Meidän poika on kasvanut niin vähän. Yhyy!

Painoa meidän rakkaalla vauvalla on tullut 5 ja puolessa viikossa 600 grammaa, mikä kuulemma riittää, mutta onhan se siinä rajoilla. Enempi siellä oltiin huolissaan pituuskasvun taittumisesta. Onni on paljon pienempi kun Hugo samanikäisenä (-700g ja -3cm), vaikka syntyessään oli isompi. Hugo sai ekat kuukaudet korvikkeita ja Onni on ollut täysimetyksellä, mikä ehkä hieman selittää eroa, mutta olen silti ihan rikki.

Kerroin kyllä, että oon hieman koittanut saada pois painoa, kun kerran maitoa edelleen tulee ja ihan edellistä paria viikkoa lukuunottamatta poika on ollut tosi tyytyväinen ja itse lopettanut syömisen kesken vaikka maitoa ois vielä tullut. Onni vaikuttaa niin hyväntuuliselta valtaosan ajasta ja pidinkin ihan itsestään selvänä, että kyllähän vauva alkaa huutaa, jos sen on nälkä. Ilmeisesti mun dieetti on muuttanut sen maidon koostumuksen kevyemmäksi. En ollut tiennyt, että niinkin voi käydä, olin vain tarkkaillut määrää. Miten mä olinkin niin tyhmä.

Nyt meillä siis alkaa uudet rutiinit ja tän blogin sisältö varmaan hetkeksi on enempi mamma kuin laihdutus painotteinen.

Ensinnäkin koitan tästä eteenpäin aina rauhoittaa imetystilanteen niin hyvin kuin esikoisen kanssa pystyn. Onnia meinaan kiinnostaa huomattavasti enempi Hugon touhut kun tissi. Tänään kyllä heti aamulla imettäessäni Hugo ripustautui mun kaulaan takaapäin roikkumaan. Tässä kohtaa pienempi lopetti syömisen ja alkoi hymyillä Hugon kiljuessa riemuissaan. Kyllä on ihanaa olla äiti niskan nyrjähtämisvaarasta huolimatta.  Imetysrauha vaan ei oo ollenkaan mikään itsestäänselvyys meidän huushollissa.

Toinen muutos on se, että tuputan vauvalle aina lisää ja vielä toista tissiä niin kauan kun on mitään toivoa saada pieni syömään. Yleensä hän meinaan kääntää lyhyen imemisen jälkeen pään pois ja laittaa suun suppuun ilmaistakseen että riittää. Sen seurauksena nälkä tulee uudelleen kahden tunnin päästä eikä vauva välttämättä saa ollenkaan takamaitoa. Oon koittanut tarjota lisämaitoakin imetyksen jälkeen, mutta sitä ei tahdo upota ollenkaan.

Kolmantena saatiin ohje aloittaa kiinteät heti, vaikka Onni on vasta hieman reilut 4 kk. Tiistaina ja eilen mä heti tarjosin lusikan kärjellä hieman perunasosetta (seassa korvikemaitoa). Hugon kanssa kiinteiden aloituksesta tuli kauhea sotku, muttei itkua. Onnin kanssa päinvastoin. Pieni huusi yöllä onnettomana kaksi tuntia putkeen mahavaivojaan. Ehkä pidän parin päivän tauon ja testaan sitten vaikka velliä tai bataattia seuraavaksi.

Omalla kohdallani joudun sietämään näitä mammakiloja edelleen vaikka mua ahdistaakin ne ihan sikana ja mun olo on väsynyt ja veltto. Mun nyt van pitää syödä enempi. Mieluummin kuitenkin ihan terveellisesti eikä esim suklaakakkua jota meinasin jo ruveta depiksessä leipomaan. Olin ollut ihan liian optimistinen kuvitellessani että voin sekä imettää että laihduttaa samaan aikaan. Näköjään en vielä voi. Lisää vaan mättöö tänne, niin eiköhän ala taas purjeet pullistuun.

PS. Mä haudoin tätä kirjoitusta pari päivää ja nyt on jo hieman parempi olo. Mä meinaan nyt koittaa pitää sen vaakalukeman tässä 83 kilon tietämillä ens vuoden alkuun asti. Sitten vauva on jo puoli vuotta ja mä voin harkita laihiksen aloitusta uudelleen. Vuoden vaihde onkin yleensä hyvä ajankohta alkaa laihis.