Mä oon haaveiluun taipuvainen optimisti. Vaikka en saa laihduttaa näitä ikäviä mahamakkaroitani, niin koitan silti ottaa tästä tasapainoilusta kaiken irti. Tavoitteena on opetella ruokarytmiä ja terveellisiä ruokatottumuksia. Sen pitäisi olla nyt helppoa kun heinänteko, koska saan kuitenkin syödä paljon eikä nälkä nimenomaan saa tulla. Nyt kun harjoittelen näitä kaksi kuukautta, niin ensi vuonna sitten sen pitäisi sujua jo matalammillakin kaloreilla.
Samalla saan harjoitella myös liikkumaan säännöllisesti ihan puhtaasta liikunnan ilosta. Ei siksi että pitää polttaa kaloreita ja kiinteytyä ja laihtua. Nyt oikeesti voin liikkua ainoana motivaationani aito liikunnasta ja ulkoilusta nauttiminen sekä siitä seuraava hyvä olo. Moni muukin on varmaan huomannut, että liikkuminen lisää ruokahalua. No niin käy mullakin, mutta arvatkaas. Se ei haittaa, koska en nyt sitten liiku laihtuakseni.
Tää stoppi laihdutukselle hei olikin aika hyvä juttu. Pari kuukautta sinne tänne ei mun unelmaa hoikemmasta rungosta kaada mihinkään. Itse asiassa siinä vaiheessa mulla motivaatio laihduttaa menee jo katosta läpi :)
Nyt siitä viime tiistain kauhujen neuvolasta on kulunut jokunen päivä ja olen nyt syönyt runsaammin mutta silti fiksusti. Oon lisännyt leipää ja hedelmiä ja sallinut itelleni joka aterialla reippaammin hiilareita. Edellispäivän keitetyt perunatkin paistoin oikein voissa ja nautin hyvällä omalla tunnolla.
Ihan täysin en ole unohtanut herkutellakaan. Isänpäivän kunniaksi söin kinuskikakkua. Ja totanoin... söin sitä 4 palaa :) Slurps! Kuvaa en kerinnyt ottaa, ennenkuin kakku oli huvennut olemattomiin.
Enää tarttis vaan selättää tämä nihkeä flunssa ja sitten pääsis taas liikkumaan. Onneks rakkaat lapsukaiseni alkaa olemaan taas terveitä mutta mä kun sain viikonloppuna vihdoista viimein hieman lapsenhoitoapua, niin niinhän siinä kävi, että tulin vielä kipeämmäksi. Ilmeisesti elimistöni oli onnistunut lykkäämään sairastumista niin kauan kun oli pakko jaksaa hoitaa lapsia, tehdä niille ruokaa jne. Ja sit kun sai levätä, niin johan muuten olo muuttui karmeeksi. Vähän tuntuu kuumeiselta ja pää on täynnä räkää. Joka paikkaa särkee, joten liikunnat on edelleen jäissä.
Tänään kyllä olen siitä huolimatta kohta puoliin lähdössä Onnin kanssa vauvauintiin. En halua, että muksut jää mistään paitsi vaan siksi, että äiti on flunssassa. Nämä kuvat otin viikko sitten Hugon uinnissa. Onni tarkkaili tilannetta altaan reunalla suurella mielenkiinnolla.
Maanantain vuoksi tänään kävin taas puntarilla. Vaaka näytti 83,3kg. Siis täsmälleen samassa ollaan kuin 2 viikkoa sitten, vaikka sen ekan viikon mätin hulluna kaikkea jotta imetykselle ei kävisi kehnosti.
Mulla oli viime viikolla muutama päivä, kun en meinannut saada Onnia rinnalle lainkaan, mutta eipähän kyllä pulloakaan huolinut. Taisi olla muksulla maha kipeä kiinteistä, vaikka ihan varovasti perunalla aloitin. Nyt onneksi helpottaa ja ipana taas syö. Vielä kun söisi tarpeeksi, että kasvais enempi.
Samalla saan harjoitella myös liikkumaan säännöllisesti ihan puhtaasta liikunnan ilosta. Ei siksi että pitää polttaa kaloreita ja kiinteytyä ja laihtua. Nyt oikeesti voin liikkua ainoana motivaationani aito liikunnasta ja ulkoilusta nauttiminen sekä siitä seuraava hyvä olo. Moni muukin on varmaan huomannut, että liikkuminen lisää ruokahalua. No niin käy mullakin, mutta arvatkaas. Se ei haittaa, koska en nyt sitten liiku laihtuakseni.
Tää stoppi laihdutukselle hei olikin aika hyvä juttu. Pari kuukautta sinne tänne ei mun unelmaa hoikemmasta rungosta kaada mihinkään. Itse asiassa siinä vaiheessa mulla motivaatio laihduttaa menee jo katosta läpi :)
Nyt siitä viime tiistain kauhujen neuvolasta on kulunut jokunen päivä ja olen nyt syönyt runsaammin mutta silti fiksusti. Oon lisännyt leipää ja hedelmiä ja sallinut itelleni joka aterialla reippaammin hiilareita. Edellispäivän keitetyt perunatkin paistoin oikein voissa ja nautin hyvällä omalla tunnolla.
Ihan täysin en ole unohtanut herkutellakaan. Isänpäivän kunniaksi söin kinuskikakkua. Ja totanoin... söin sitä 4 palaa :) Slurps! Kuvaa en kerinnyt ottaa, ennenkuin kakku oli huvennut olemattomiin.
Enää tarttis vaan selättää tämä nihkeä flunssa ja sitten pääsis taas liikkumaan. Onneks rakkaat lapsukaiseni alkaa olemaan taas terveitä mutta mä kun sain viikonloppuna vihdoista viimein hieman lapsenhoitoapua, niin niinhän siinä kävi, että tulin vielä kipeämmäksi. Ilmeisesti elimistöni oli onnistunut lykkäämään sairastumista niin kauan kun oli pakko jaksaa hoitaa lapsia, tehdä niille ruokaa jne. Ja sit kun sai levätä, niin johan muuten olo muuttui karmeeksi. Vähän tuntuu kuumeiselta ja pää on täynnä räkää. Joka paikkaa särkee, joten liikunnat on edelleen jäissä.
Tänään kyllä olen siitä huolimatta kohta puoliin lähdössä Onnin kanssa vauvauintiin. En halua, että muksut jää mistään paitsi vaan siksi, että äiti on flunssassa. Nämä kuvat otin viikko sitten Hugon uinnissa. Onni tarkkaili tilannetta altaan reunalla suurella mielenkiinnolla.
Maanantain vuoksi tänään kävin taas puntarilla. Vaaka näytti 83,3kg. Siis täsmälleen samassa ollaan kuin 2 viikkoa sitten, vaikka sen ekan viikon mätin hulluna kaikkea jotta imetykselle ei kävisi kehnosti.
Mulla oli viime viikolla muutama päivä, kun en meinannut saada Onnia rinnalle lainkaan, mutta eipähän kyllä pulloakaan huolinut. Taisi olla muksulla maha kipeä kiinteistä, vaikka ihan varovasti perunalla aloitin. Nyt onneksi helpottaa ja ipana taas syö. Vielä kun söisi tarpeeksi, että kasvais enempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti