Olen kotiutunut reissusta ja arki rullaa taas. Rovaniemellä oli ihanaa! Ei niinkään siellä kaupungilla, jossa hädin tuskin käytiin kääntymässä, mutta oli mahtavaa nähdä hyvää ystävää pitkästä aikaa. Hugo viihtyi kaverini pojan kanssa superhyvin, joten meillä äideillä oli aikaa ottaa iisisti ja ihan vaan chillailla. Just sitä mä tarvitsin.
Tuon etäisyyden vuoksi me nähdään harvoin, joten asiaan kuuluu, että juteltiin läpi yöt niitä näitä. Silti olin ihan pirteä koko viikonlopun ja vielä sunnuntainakin selvisin ihan hyvin kaikkine kantamukseni vielä parin tunnin ajomatkasta kotiin. Sen jälkeen se iski. Ihan hillitön väsymys. Vielä eilenkään esikoisen ollessa hoidossa en tehnyt muuta kuin nukuin vauva kainalossa. Paitsi että googlasin välillä voiko väsymykseen kuolla.
Väsymys aiheuttaa mm. sen, ettei mihinkään pysty keskittyä, suunnitelmallisuus kärsii ja ylipäätään ei saa mitään aikaiseksi. Samoin muisti tökkii. Myönnettäköön, että olen ollut ihan lahopää viime aikoina. Välillä on vaikea keskittyä kuuntelemaan, mitä toinen sanoo kun oma pää lyö ihan tyhjää. Muutaman kerran mua on tosissaan pelottanut hypätä auton rattiin ja jos ei ole ollut pakko, niin en ole mihinkään silloin ajanutkaan.
Ihan tavallistahan tämä lapsiperheissä on, mutta ottaa kyllä koville. Meidän vauva on nyt herännyt 3 kertaa yössä syömään mutta ainakin yhtä monta kertaa hän herää ihan vain koska kaipaa tuttia, syliä tai kosketusta.
Ei muuten dieetistäkään tule näin väsyneenä mitään. Keho tarttee unta, että se polttaisi normaalisti energiaa ja muutenkin voidakseen hyvin. Senkin osalta mä olen tyytyväinen, että nyt vaan tasapainoilen. Muuten edelleen elopainoni on ihan samassa kuin viimeisen kuukauden. Läskit kyllä ahdistaa, mutta ainakin vauvalle riittää hyvin maitoa.
Onhan tää vauva-aika silti ihanaa. Kauheeta kuinka nopeesti 4 kuukautta on mennyt ja Onnista on tullut iso. Enköhän mä saa nukkua sit viimeistään kun noita kiinteitä alkaa menemään enempi iltapalallakin. Siihen asti meillä sisseillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti