Oikeesti oon niin valmis. Eikö meidän kauan odotettu rakas vauva vois jo alkaa syntyä? Olo on niin superpaksu ja hankala, ettei ne perinteiset 3 ässää enää todellakaan maistu. Eniten ahdistaa, kun en enää mahani kanssa saa oikein nukuttua (ihme kyllä olen silti todella pirteä). Pihatöitä oon vielä tehnyt vähän joka päivä, mutten ole saanut niistä muuta kuin selän kipeäksi, enkä ainuttakaan supparia.
Huomenna mulla on viimeinen neuvolatarkistus. Silloin raskautta takana jo 38+5. Sen jälkeen viikon päästä 39+5 mulla on aika TAYSiin, jossa tehdään arvioidaan uudestaan vauvan koko ja mahdollisesti tarve käynnistää synnytys. Mulla raskausdiabeteksen takia ollaan aika tarkkoja, ettei raskaus menisi kovasti yliajalle. Vaikka mä haluisin vauvan jo syliin, niin tahdon kuitenkin että synnytys käynnistyisi ihan itse. Edellisellä kerralla käynnistettiin ja siitä tuli aika traumaattinen kokemus. Eli nyt kaikki keinot käyttöön, jolla vois olla jotain vaikutusta synnytyksen käynnistymiseen.
Nettipalstoille kovasti suosittiin nännihierontaa. Nolona myönnän testanneeni sitä viime yönä. Vähän hankalaa, kun maitoa virtaa jo ihan kunnolla kun rintoihin vaan koskee. Elättelen toiveita, että nyt mulla maito nousis vähän edelliskertaa nopeammin, jolloin maitoa ei meinannut tulla millään. Mut se hieronta jäi sit lyhyeen.
Vauvan vaatteet on pesty, sairaalalaukku pakattu, vauvan peti valmiina ja tyrvakaukalokin nyt puhdas. Oon ottanut esiin kaikkein neutraaleimmat värit, mitä Hugolta on jäänyt pieneksi. Me ei tiedetä, saadaanko tyttö vai poika. Ei varsinaisesti oo fiilistä suuntaan tai toiseen, mutta kyllä tää raskaus on jokseenkin ollut erilainen kuin Hugosta. Ja lisäksi vauva ja mun maha on pienemmät nyt. Ennakoiskohan se jotain?
Kuumeisesti täällä odotellaan vauvaa syntyväksi. Ei voi tietää auttaisko kalenterin lataaminen ihan täyteen tapaamisia jne, vai ottamalla nimenomaan tosi rennosti jotta synnytys käynnistyis. Tahdonvoima ei nyt ihan vissiin riitä. Tosin eipä siihen laskettuun enää ole kuin 10 päivää ja ainahan vauvalle tekee hyvää vankistua pienessä yksiössään. Äiti vaan ei malttais enää odottaa.
Pitää vissiin illalla lähtee jollekin reilun tunnin kävelylenkille, jos vaikka auttais. Kait sitä liikkumalla on moni muukin pistänyt suppareihin vauhtia. Ei siitä haittaakaan voi olla ja aina voin soittaa miehen hakemaan mut kotiin jos liitoskivut käy liian hirveiksi kesken lenkin. Pitäkäähän peukkuja.
Huomenna mulla on viimeinen neuvolatarkistus. Silloin raskautta takana jo 38+5. Sen jälkeen viikon päästä 39+5 mulla on aika TAYSiin, jossa tehdään arvioidaan uudestaan vauvan koko ja mahdollisesti tarve käynnistää synnytys. Mulla raskausdiabeteksen takia ollaan aika tarkkoja, ettei raskaus menisi kovasti yliajalle. Vaikka mä haluisin vauvan jo syliin, niin tahdon kuitenkin että synnytys käynnistyisi ihan itse. Edellisellä kerralla käynnistettiin ja siitä tuli aika traumaattinen kokemus. Eli nyt kaikki keinot käyttöön, jolla vois olla jotain vaikutusta synnytyksen käynnistymiseen.
Nettipalstoille kovasti suosittiin nännihierontaa. Nolona myönnän testanneeni sitä viime yönä. Vähän hankalaa, kun maitoa virtaa jo ihan kunnolla kun rintoihin vaan koskee. Elättelen toiveita, että nyt mulla maito nousis vähän edelliskertaa nopeammin, jolloin maitoa ei meinannut tulla millään. Mut se hieronta jäi sit lyhyeen.
Vauvan vaatteet on pesty, sairaalalaukku pakattu, vauvan peti valmiina ja tyrvakaukalokin nyt puhdas. Oon ottanut esiin kaikkein neutraaleimmat värit, mitä Hugolta on jäänyt pieneksi. Me ei tiedetä, saadaanko tyttö vai poika. Ei varsinaisesti oo fiilistä suuntaan tai toiseen, mutta kyllä tää raskaus on jokseenkin ollut erilainen kuin Hugosta. Ja lisäksi vauva ja mun maha on pienemmät nyt. Ennakoiskohan se jotain?
Kuumeisesti täällä odotellaan vauvaa syntyväksi. Ei voi tietää auttaisko kalenterin lataaminen ihan täyteen tapaamisia jne, vai ottamalla nimenomaan tosi rennosti jotta synnytys käynnistyis. Tahdonvoima ei nyt ihan vissiin riitä. Tosin eipä siihen laskettuun enää ole kuin 10 päivää ja ainahan vauvalle tekee hyvää vankistua pienessä yksiössään. Äiti vaan ei malttais enää odottaa.
Pitää vissiin illalla lähtee jollekin reilun tunnin kävelylenkille, jos vaikka auttais. Kait sitä liikkumalla on moni muukin pistänyt suppareihin vauhtia. Ei siitä haittaakaan voi olla ja aina voin soittaa miehen hakemaan mut kotiin jos liitoskivut käy liian hirveiksi kesken lenkin. Pitäkäähän peukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti