Edellisestä blogipostauksestani on kulunut yli vuosi. En ole tuona aikana edes käynyt blogiani katsomassa ennenkuin tänään. Olen järkyttynyt. Miten hyvältä mä näytinkään poikamme 1-vuotissynttäreiden aikaan. Ainakin verrattuna nykytilanteeseen. No nykytilanne on kyllä ihan toivottu. Olen nimittäin viimeisilläni raskaana. Olo vaan on järisyttävän tukala ja paksu.
Tämä kuva on otettu toukokuun lopussa just äitiysloman alettua.
Tämä sitten viime viikolla. Kyllä se maha kasvaa.
Painoa on tullut taas kiitettävän paljon, aivan kuten esikoista odottaessa. Nyt kun raskautta takana 37+6 vaaka näyttää +26 kiloa. Eli vielä se sama 30 kiloa kerkii tulla laskettuun aikaan mennessä, mikäli mulla taas alkaa neste kertyä vikoina viikkoina. Toivottavasti ei. Ihan hilkulla alkaa olla se pelottava kolminumeroinen, en haluu nähdä sitä lukua vaa'assa kyllä enää ikinä. Ihan viime päivät mulla on ollut aika paljon kipuja, mutta niitä supistuksia ei vaan tule. Arvaatte varmaan, että odotan synnytyksen alkua kun kuuta nousevaa.
Muuten raskaus on ollut helpompi kuin Hugoa odottaessa. Jaksaminen on ollut ihan kohtuullista koko ajan, enkä ole joutunut sairastelemaankaan juuri lainkaan. Kiitos kuuluu varmasti meidän reippaalle kaksivuotiaalle, joka pitää mamman vauhdissa.
Mähän en tietystikään tällä hetkellä laihduta, joten mä saan nauttia hyvästä ruoasta hyvällä omalla tunnolla. Meillä on grillattu vapusta saakka aina kelien salliessa. Näyttäisi siltä, että niin tänäänkin.
Pitää nyt vielä laittaa tähän itselleni muistutukseksi, että tämä mamma lukee sitten kaikki edelliset postauksensa ja ottaa viime vuoden keväästä mallia raskauskilojen pudottamisen suhteen viimeistään sitten, kun imetys selvästi alkaa sujua. Edellisellä kerralla about 20 kiloa lähti suht iisisti, loppujen kanssa oli pakko tsempata tosissaan. Itselleni asettamani takaraja on vauvan 1-vuotissynttäreillä.
Painoa on tullut taas kiitettävän paljon, aivan kuten esikoista odottaessa. Nyt kun raskautta takana 37+6 vaaka näyttää +26 kiloa. Eli vielä se sama 30 kiloa kerkii tulla laskettuun aikaan mennessä, mikäli mulla taas alkaa neste kertyä vikoina viikkoina. Toivottavasti ei. Ihan hilkulla alkaa olla se pelottava kolminumeroinen, en haluu nähdä sitä lukua vaa'assa kyllä enää ikinä. Ihan viime päivät mulla on ollut aika paljon kipuja, mutta niitä supistuksia ei vaan tule. Arvaatte varmaan, että odotan synnytyksen alkua kun kuuta nousevaa.
Muuten raskaus on ollut helpompi kuin Hugoa odottaessa. Jaksaminen on ollut ihan kohtuullista koko ajan, enkä ole joutunut sairastelemaankaan juuri lainkaan. Kiitos kuuluu varmasti meidän reippaalle kaksivuotiaalle, joka pitää mamman vauhdissa.
Mähän en tietystikään tällä hetkellä laihduta, joten mä saan nauttia hyvästä ruoasta hyvällä omalla tunnolla. Meillä on grillattu vapusta saakka aina kelien salliessa. Näyttäisi siltä, että niin tänäänkin.
Pitää nyt vielä laittaa tähän itselleni muistutukseksi, että tämä mamma lukee sitten kaikki edelliset postauksensa ja ottaa viime vuoden keväästä mallia raskauskilojen pudottamisen suhteen viimeistään sitten, kun imetys selvästi alkaa sujua. Edellisellä kerralla about 20 kiloa lähti suht iisisti, loppujen kanssa oli pakko tsempata tosissaan. Itselleni asettamani takaraja on vauvan 1-vuotissynttäreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti