Ehkä mun maanantain äkillinen lisääntynyt turvotus sittenkin enteili jotain. Tai ehkä meidän maanantaina tekemä kävelylenkki laittoi synnytykseen vauhtia. Jättimaha maanantaina.
Jättimaha tiistaina. Olo oli taas oikein energinen, ei ollenkaan sellainen, että kohta tapahtuu.
Keskiviikkoaamuna kuudelta heräsin ensimmäiseen supistukseen. Niitä tuli heti 10 minuutin välein ja pian väli lyheni 5 minuuttiin. Tajusin kyllä nyt olevan oikeista suppareista kyse, mutta ne ei olleet kovin kipeitä, mä tein ihan normaaleita aamuhommia vielä monta tuntia. Kun 11 aikoihin suostuin edelleen hieman epäuskoisena lähtemään sairaalaan, olinkin jo 6 senttiä auki. Ei kun saliin, epiduraalia kehiin ja loppuun asti avautumisvaihe olikin lähes kivuton. Ponnistus oli sitten yhtä tuskaa, kun vauva olikin vähän virhetarjonnassa. Se kesti yli tunnin, mutta palkinto oli mahtava.
Meille syntyi pieni poika keskiviikkona 19.02. 55 senttiä ja 3950 grammaa.
Mun edellinen synnytys ei mennyt ihan nappiin ja olin puolikuolleena sairaalassa silloin yhteensä 8 päivää. Nyt pääsin heti synnytyksen jälkeen itse suihkuun ja kävelemään osastolla ja pystyin hoitamaan vauvani aivan itse. Kaikissa synnytyksissä tietty on eroja, mutta omalla kohdallani käynnistetyssä ja kiireelliseen sektioon päättyneessä synnytyksessä ja seuraavassa melko luomusynnytyksessä oli ihan valtava ero. Tämä oli kyllä tosi hieno synnytyskokemus.
Tässä meidän uusi rakkauspakkaus ja alla mun elämäni miehet torstaina sairaalassa vierailulla.
Perjantaina me päästiin jo kotiin. Uusi arki pienen vauvan ja übervilkkaan uhmaikäisen kanssa alkaa. Hugo on onneksi ottanut vauvan hyvin vastaan. Vauva saa koko ajan isoveljeltä helliä haleja ja suukkoja ja kaikki lelut esitellään vauvalle tottakai. Erityisesti tabletti ja youtubesta Leo-video. Meillä muuten kotona on yleensä aika viileä, siksi vauva kesälläkin on tuolla vällyissä...
Vihdoinkin meillä kotona tuhisee vastasyntynyt vauva. Ollaan niin superonnellisia, ettei voi sanoin kuvailla.
Jättimaha tiistaina. Olo oli taas oikein energinen, ei ollenkaan sellainen, että kohta tapahtuu.
Keskiviikkoaamuna kuudelta heräsin ensimmäiseen supistukseen. Niitä tuli heti 10 minuutin välein ja pian väli lyheni 5 minuuttiin. Tajusin kyllä nyt olevan oikeista suppareista kyse, mutta ne ei olleet kovin kipeitä, mä tein ihan normaaleita aamuhommia vielä monta tuntia. Kun 11 aikoihin suostuin edelleen hieman epäuskoisena lähtemään sairaalaan, olinkin jo 6 senttiä auki. Ei kun saliin, epiduraalia kehiin ja loppuun asti avautumisvaihe olikin lähes kivuton. Ponnistus oli sitten yhtä tuskaa, kun vauva olikin vähän virhetarjonnassa. Se kesti yli tunnin, mutta palkinto oli mahtava.
Meille syntyi pieni poika keskiviikkona 19.02. 55 senttiä ja 3950 grammaa.
Mun edellinen synnytys ei mennyt ihan nappiin ja olin puolikuolleena sairaalassa silloin yhteensä 8 päivää. Nyt pääsin heti synnytyksen jälkeen itse suihkuun ja kävelemään osastolla ja pystyin hoitamaan vauvani aivan itse. Kaikissa synnytyksissä tietty on eroja, mutta omalla kohdallani käynnistetyssä ja kiireelliseen sektioon päättyneessä synnytyksessä ja seuraavassa melko luomusynnytyksessä oli ihan valtava ero. Tämä oli kyllä tosi hieno synnytyskokemus.
Tässä meidän uusi rakkauspakkaus ja alla mun elämäni miehet torstaina sairaalassa vierailulla.
Perjantaina me päästiin jo kotiin. Uusi arki pienen vauvan ja übervilkkaan uhmaikäisen kanssa alkaa. Hugo on onneksi ottanut vauvan hyvin vastaan. Vauva saa koko ajan isoveljeltä helliä haleja ja suukkoja ja kaikki lelut esitellään vauvalle tottakai. Erityisesti tabletti ja youtubesta Leo-video. Meillä muuten kotona on yleensä aika viileä, siksi vauva kesälläkin on tuolla vällyissä...
Vihdoinkin meillä kotona tuhisee vastasyntynyt vauva. Ollaan niin superonnellisia, ettei voi sanoin kuvailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti