Viikonlopun tunnustukset:
Lauantaina siis vietettiin poitsun synttäreitä. Mun aamu alkoi niinkin lupaavasti että kävin lenkillä ja sen jälkeen söin ihan normaalin aamiaissmoothieni. Sen jälkeen leivoin hikihatussa, jossain välissä nautin kana-salaattilounaan, ja taas leivoin. Juhlat alkoi ja pöytä notkui. Olin antanut itselleni luvan ottaa maltillisesti juhlapöydästä herkkuja ja niin teinkin. Otin pikkuisen sitä sun tätä ilman huonoa omaatuntoa. Valtaosan ylimääräisistä herkuista sain annettua siskojeni ja miehen veljen mukaan, jottei itselle jäisi kovasti kiusauksia tänne kotiin. Illalla söin jälleen iltapalasmoothien, niinkuin normaaleinakin iltoina.
Herkkuina synttäreillä oli kanapastasalaattia, erilaisia keksejä, pullaa, kinkkupiirakkaa, täytekakku, cocktail-tikkuja, ruissipsejä rapu-lohi-täytteellä, mangojuustokakku, minttumustikkakakku sekä savupeurapiirakka. Oli ainakin tarpeeksi kaikkea ja jokaiselle jotain. Kaikista ihanuuksista huolimatta selvisin lauantaista kunnialla. Uskomatonta.
Sunnuntainakin sain aamusta tehtyä lenkin ja teinpä aamupäivällä treeninkin. Kaikki viikon treenit siis kunnialla tehty. Päivän mittaan taas huomasin, että aamulenkki ja salitreeni samana päivänä ei tiedä hyvää. Joka kerta sen jälkeen mieliteot on olleet ihan huipussa. Vaikka söisin kuinka ohjeen mukaan ja pitäisin ruokailuvälit tarkasti 2,5 tunnissa, niin ennenpitkää ne mieliteot ja kamala nälkä ottaa vallan. Silloin ei selvästi mulle vaan superdieetin kalorimäärät riitä. Joka kerta repsahdusvaara kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Iltaa kohden mulla alkoi olla tosi heikko olo, mutta repsahdin silti vain vähäsen. Rupesin syömään dieetin ohi, mutta ainoastaan salaattia ja lopetin senkin melko pian. Söin sittenkin smoothien kuten kuuluu, mutta sorruin kyllä sekoittamaan sinne ylijääneen kermavaahdon. (Se ois kyllä pitänyt heittää samantien pois kun kakku oli koristeltu.) Kakkua olisi tehnyt mieli, mutta isäntä tsemppasi pysymään lujana. Kakku sai jäädä jääkaappiin. Tässä vaiheessa olin vielä ihan tyytyväinen ja ylpeä siitä, ettei pahempia sortumisia tullut.
Viikonloppu siis meni kohtuullisesti. Maanantai alkoi ja vaa'an lukema oli tosi kiva yllätys, tasan 72 kiloa, eli 1,6 kiloa miinusta kahdessa viikossa. Tällä kertaa hyvä lukema ei kuitenkaan tuonut motivaatiopläjäystä, mitä oisin tarvinnut. En jaksanut ottaa itsestäni edistyskuvia saatikka mittoja. Mun keho huusi ruokaa ja herkkuja ihan aamusta alkaen. Ei puhettakaan, että oisin tehnyt mitään smootieta, eikä aamulenkki ois voinut vähempää kiinnostaa. Sorruin heti aamusta ruisleipään johon päälle voita ja kunnon rasvaista juustoa. Aamupäivästä käytiin neuvolassa ja napero nukahti kotimatkalla vaunuihin. Mä tulin sisälle ja aloin syömään yli jääneitä keksejä. Ja lopulta meni se täytekakkukin. Koko ajan vaan kamalat mieliteot ja huutava nälkä jatkui, ja multa petti kaikki itsehillintä ihan totaalisesti. Kaiken lisäksi olo oli, kuin olisin ollut kipeenä. Ei riittänyt virtaa mihinkään. Ja ihan persiilleen meni koko maanantai.
Ongelmaa selvästi aiheuttaa se, että mä olen lopettamassa imettämisen. Lauantai-aamuna imetin kunnolla viimeisen kerran, sen jälkeen oon joutunut pari kertaa antaa pikkuisen maitoa tätä pingottunutta olotilaa helpottamaan. Ei pitäisi kyllä antaa, mutta musta on aika sama annanko sen tilkan lapselle vai lypsänkö itse sen hukkaan. Muksu kun ei juuri välitä saako hän maitoa vai ei, mutta aina on kelvannut. Tästä epäilemättä johtuu noi kauheet hormoniheittelyt, mistä taas seuraa himot syödä mitä vaan. Neuvolasta onneksi lupailivat, että pahin olisi ohi ihan vaan muutamassa päivässä. No, sitä odotellessa. Tänään on vielä päivä mennyt ihan dieetin mukaan, mutta mulla on kyllä just sellainen olo, että illasta tulee todella vaikea. Ja muhun sattuu koko ajan, en kestä!
Lauantaina siis vietettiin poitsun synttäreitä. Mun aamu alkoi niinkin lupaavasti että kävin lenkillä ja sen jälkeen söin ihan normaalin aamiaissmoothieni. Sen jälkeen leivoin hikihatussa, jossain välissä nautin kana-salaattilounaan, ja taas leivoin. Juhlat alkoi ja pöytä notkui. Olin antanut itselleni luvan ottaa maltillisesti juhlapöydästä herkkuja ja niin teinkin. Otin pikkuisen sitä sun tätä ilman huonoa omaatuntoa. Valtaosan ylimääräisistä herkuista sain annettua siskojeni ja miehen veljen mukaan, jottei itselle jäisi kovasti kiusauksia tänne kotiin. Illalla söin jälleen iltapalasmoothien, niinkuin normaaleinakin iltoina.
Herkkuina synttäreillä oli kanapastasalaattia, erilaisia keksejä, pullaa, kinkkupiirakkaa, täytekakku, cocktail-tikkuja, ruissipsejä rapu-lohi-täytteellä, mangojuustokakku, minttumustikkakakku sekä savupeurapiirakka. Oli ainakin tarpeeksi kaikkea ja jokaiselle jotain. Kaikista ihanuuksista huolimatta selvisin lauantaista kunnialla. Uskomatonta.
Sunnuntainakin sain aamusta tehtyä lenkin ja teinpä aamupäivällä treeninkin. Kaikki viikon treenit siis kunnialla tehty. Päivän mittaan taas huomasin, että aamulenkki ja salitreeni samana päivänä ei tiedä hyvää. Joka kerta sen jälkeen mieliteot on olleet ihan huipussa. Vaikka söisin kuinka ohjeen mukaan ja pitäisin ruokailuvälit tarkasti 2,5 tunnissa, niin ennenpitkää ne mieliteot ja kamala nälkä ottaa vallan. Silloin ei selvästi mulle vaan superdieetin kalorimäärät riitä. Joka kerta repsahdusvaara kasvaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Iltaa kohden mulla alkoi olla tosi heikko olo, mutta repsahdin silti vain vähäsen. Rupesin syömään dieetin ohi, mutta ainoastaan salaattia ja lopetin senkin melko pian. Söin sittenkin smoothien kuten kuuluu, mutta sorruin kyllä sekoittamaan sinne ylijääneen kermavaahdon. (Se ois kyllä pitänyt heittää samantien pois kun kakku oli koristeltu.) Kakkua olisi tehnyt mieli, mutta isäntä tsemppasi pysymään lujana. Kakku sai jäädä jääkaappiin. Tässä vaiheessa olin vielä ihan tyytyväinen ja ylpeä siitä, ettei pahempia sortumisia tullut.
Viikonloppu siis meni kohtuullisesti. Maanantai alkoi ja vaa'an lukema oli tosi kiva yllätys, tasan 72 kiloa, eli 1,6 kiloa miinusta kahdessa viikossa. Tällä kertaa hyvä lukema ei kuitenkaan tuonut motivaatiopläjäystä, mitä oisin tarvinnut. En jaksanut ottaa itsestäni edistyskuvia saatikka mittoja. Mun keho huusi ruokaa ja herkkuja ihan aamusta alkaen. Ei puhettakaan, että oisin tehnyt mitään smootieta, eikä aamulenkki ois voinut vähempää kiinnostaa. Sorruin heti aamusta ruisleipään johon päälle voita ja kunnon rasvaista juustoa. Aamupäivästä käytiin neuvolassa ja napero nukahti kotimatkalla vaunuihin. Mä tulin sisälle ja aloin syömään yli jääneitä keksejä. Ja lopulta meni se täytekakkukin. Koko ajan vaan kamalat mieliteot ja huutava nälkä jatkui, ja multa petti kaikki itsehillintä ihan totaalisesti. Kaiken lisäksi olo oli, kuin olisin ollut kipeenä. Ei riittänyt virtaa mihinkään. Ja ihan persiilleen meni koko maanantai.
Ongelmaa selvästi aiheuttaa se, että mä olen lopettamassa imettämisen. Lauantai-aamuna imetin kunnolla viimeisen kerran, sen jälkeen oon joutunut pari kertaa antaa pikkuisen maitoa tätä pingottunutta olotilaa helpottamaan. Ei pitäisi kyllä antaa, mutta musta on aika sama annanko sen tilkan lapselle vai lypsänkö itse sen hukkaan. Muksu kun ei juuri välitä saako hän maitoa vai ei, mutta aina on kelvannut. Tästä epäilemättä johtuu noi kauheet hormoniheittelyt, mistä taas seuraa himot syödä mitä vaan. Neuvolasta onneksi lupailivat, että pahin olisi ohi ihan vaan muutamassa päivässä. No, sitä odotellessa. Tänään on vielä päivä mennyt ihan dieetin mukaan, mutta mulla on kyllä just sellainen olo, että illasta tulee todella vaikea. Ja muhun sattuu koko ajan, en kestä!
Ethän katoa mihinkään? Ethän?
VastaaPoista