Junnaa ja turvottaa

Kaikki laihduttajat varmaan tietää, ettei mikään motivoi paremmin pysymään dieetissä kuin saavutetut pienetkin tulokset. Vaikka -100 g vaa'alla ja taas on intoa jatkaa laihduttamista kuin pienessä kylässä. Entäs sitten kun vaakaa ei ole, mutta sekä mittanauha että peilikuva kertoo, ettei mikään muutu. Tai pikemminkin joka paikka on entistä turvonneemman näköinen. Voi kertoo, että kyllä todellakin syö naista ja motivaatiota.

Mulla on luotto Fitfarmin ammattilaisiin kuitenkin kova, ja sainkin sieltä neuvon vaihtaa toistaiseksi maitotuotteet muihin proteiininlähteisiin. Ja mä kun jo kerkisin niin ihastua mun aamuiseen rahkasmoothieeni. Mieheni taitaa saada kohtauksen kun huomaa, etten mä enää syökään vähän väliä rahkaa, jota on tällä hetkellä jääkaapissa 9 purkkia :) Onneks se säilyy hyvin.

Kunnes ensi maanantaina pääsen kotivaa'alle ja tää turvotus toivottavasti heltiäis, niin on nyt vaan jaksettava jatkaa dieettiä eteenpäin. Parempi oikeestaan vaan keksiä itselle muuta mukavaa tekemistä, niin saa ajatukset välillä pois dieetistä. Eilinen meni tämän tavoitteen suhteen tosi hyvin. Tehtiin perheen kanssa road trip Tahkolle.

Rinneravintolassa ois ollut vaikka mitä ihania nakkikoreja ja kuumia kaakaoita tarjolla. Onnistuin vastustamaan kiusausta yllättävänkin helposti. Mä tilasin pienen light kokiksen. Hyvä minä!! Lisäksi nappasin laukusta protskupatukan ja muutaman pähkinän. Ihan niinkuin dieettiohjeessa sanotaan.

Luulin lisäksi, että aterioiden kuljettaminen ois vaatinut jonkun kalliin FrozzyPackin tai valtavan kylmälaukun mukaan, mutta näköjään kanasalaatti säilyi lämmitetyssäkin autossa ihan hyvin. Mies ja vauva aterioivat matkalla mukavasti ABC:lla mun kuolatessa siellä noutopöydän perään. Mä safkasin vasta autossa omasta eväsrasiasta salaattini. Kuvan muistin ottaa, kun annos oli melkein syöty.

Lisäksi eilen tosi pitkästä aikaa mä laitoin vähän ripsiväriä ja jotain treenivaatteista poikkeavaa päälle. Ja näytin mielestäni vähän paremmaltakin, vaikken oliskaan yhtään laihtunut. Vielä.

Massu ihan selvästi pömpöttää, mutta kasvot on ehkä rahtusen kaventuneet.

Oli kyllä tosi kiva päivä ja taas yksi dieettipäivä meni kun huomaamatta ohi. Ja täysin suunnitelman mukaan. Muuten viime päivien annokset on näyttäneet kutakuinkin tällaisilta.

Kukkakaalia ja kanaa.

Vaihtelun vuoksi ruusukaalia. Myönnettäköön, että vaikka ruoka on oikeesti tosi hyvää ja sitä on riittävästi, niin mä kyllä alan kaivata vaihtelua. Silti en oo luovuttamassa. En todellakaan!!!

Kanasipulisalaattia. Tätä mä sain vetää reissupäivän päätteeksi ja katsella, kun mies herkutteli tulisella uuninachopaistoksella. Mä sain kyllä tehdä tuon herkun ihan itse ja nauttia edes tuoksusta. Onneks tämä alkaa pikkuhiljaa häviämään jääkaapista, niin loppuu kiusaus siihen.

Oon tehnyt tälle viikolle jo vaadittavat kotitreenit, joiden jälkeen upposi kunnon perunasalaattiannos ja toisella kertaa tonnikalapastasalaatti.

 

Myös aerobiset on tehty suunnitellusti. Maanantaina kävin sisuuntuneena sillä 10 kilsan lenkillä lumisateessa ja tuiskussa. Ja eilen ennen reissuun lähtöä tein aamulenkin. 

Jumista tai turvotuksesta huolimatta oon vielä ihan hyvillä mielin. Ei oo vissiin mitenkään ennenkuulumatonta, että dieetillä joskun vaan paino junnaa. Eihän se tarkoita sitä, ettei rasva palaisi, nestettä vaan kertyy tilalle. Sen jälkeen onkin luvassa iso yllätys, kun jumitus lopulta hellittää ja paino tulee kerralla isommin alas. Mä toivon, että nyt mulle kävis just niin. Eihän oo mitenkään mahdollista, että viimeaikaisilla kalori- ja liikuntamäärillä ei muka edistystä tulisi. Mun on vaan maltettava odottaa tuloksia hieman pidempään. Näillä vaan eteenpäin.