Tossa viikonlopun heikkona hetkenä luin omia postauksiani viime ajoilta ja edellisen raskauden jäljiltä. En voinut olla tekemättä sitä huomiota, että tässä viime aikoina teksteissä on ollut jonkin verran mukana jotain itseinholta muistuttavaa. Olen moittinut omia makkaroitani ja surkeaa itsekuria ja ylipäätään fiilis on ollut alavireinen. Verrattuna siis edelliseen laihdutukseeni, jolloin olin pirteä ja positiivinen vaikkakin sama itsekuri ja samat houkutukset mua silloinkin vaivas. Ja silloin meinaan tulokset oli niin paljon parempia.
Nyt mä meinaan unohtaa kaikki tähän saakka sattuneet repsahdukset (kuten eilisen) ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mun kroppani on kantanut ja antanut mulle kaksi ihanaa lasta, joten se ansaitsee täyden kunnioitukseni. Ei moitteita vaan hemmottelua ja huolenpitoa. Ja kun pidän siitä huolen, niin ennenpitkää farkut alkaa kiristää vähemmän ja ehkä lopulta pääsen vielä rantakuntoon. En halua elää enää hetkeäkään sit-kun-laihdun -asenteella, vaan nauttia matkasta.
Tässä tarvitaan nyt vaan järkevä ruokavalio, säännöllinen ruokarytmi, sopivasti liikuntaa ja ennen kaikkea aikaa ja malttia. Mulla käy helposti niin, että panttaan päivän syömisiä, ja illalla syön sitten senkin edestä. Tai liikun hullun lailla ja kyllästyn samantien. Nyt vaan kohtuus kumpaankin niin aika palkitsee kyllä.
Aloituksen kunniaksi otin sitten itestäni strategisia mittoja ja aloituskuvat.
Pituus sama kuin ennenkin eli 173 cm
Paino 85,5 kg, josta seuraa että BMI on 28,6. Selvästi ylipainoinen siis.
Otinpahan nyt itselleni vyötärönympärysmitatkin:
Kapeimmalta kohdalta 88 cm
"Virallisesta" kohdasta eli alimman kylkiluun ja lonkkaluun puolesta välistä 96 cm.
Joten kyllä, mulla on varaa tiputtaa painoani ihan reippaasti. Ennen Onnin odotusta mulla painoa oli sellaiset 72 kiloa ja Sulamo.fi suositteli mulle normaalipainoa 66 kiloa. Siinäpä sitä tavoitetta.
Nyt mä meinaan unohtaa kaikki tähän saakka sattuneet repsahdukset (kuten eilisen) ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mun kroppani on kantanut ja antanut mulle kaksi ihanaa lasta, joten se ansaitsee täyden kunnioitukseni. Ei moitteita vaan hemmottelua ja huolenpitoa. Ja kun pidän siitä huolen, niin ennenpitkää farkut alkaa kiristää vähemmän ja ehkä lopulta pääsen vielä rantakuntoon. En halua elää enää hetkeäkään sit-kun-laihdun -asenteella, vaan nauttia matkasta.
Tässä tarvitaan nyt vaan järkevä ruokavalio, säännöllinen ruokarytmi, sopivasti liikuntaa ja ennen kaikkea aikaa ja malttia. Mulla käy helposti niin, että panttaan päivän syömisiä, ja illalla syön sitten senkin edestä. Tai liikun hullun lailla ja kyllästyn samantien. Nyt vaan kohtuus kumpaankin niin aika palkitsee kyllä.
Aloituksen kunniaksi otin sitten itestäni strategisia mittoja ja aloituskuvat.
Pituus sama kuin ennenkin eli 173 cm
Paino 85,5 kg, josta seuraa että BMI on 28,6. Selvästi ylipainoinen siis.
Otinpahan nyt itselleni vyötärönympärysmitatkin:
Kapeimmalta kohdalta 88 cm
"Virallisesta" kohdasta eli alimman kylkiluun ja lonkkaluun puolesta välistä 96 cm.
Joten kyllä, mulla on varaa tiputtaa painoani ihan reippaasti. Ennen Onnin odotusta mulla painoa oli sellaiset 72 kiloa ja Sulamo.fi suositteli mulle normaalipainoa 66 kiloa. Siinäpä sitä tavoitetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti