Olen paksu ja mulla on varsin komea makkara tuossa vyötäröllä. Etureppuni näkeminen peilistä (muutenhan en sitä huomaa) saa mut voimaan pahoin. Mitä tässä voi tehdä kun edes niitä perinteisiä vatsarutistuksia ei synnytyksen jälkeen suositella. Pari klikkausta ja googlesta saan pätevän tuntuisen ohjeen: treenaa ensin vain syviä vatsalihaksia. Entä miten se onnistuu? No vaikkapa pilates tunnilla.
Motivaatio huipussaan marssin siis maanantaina uudelle salille ja siellä hot pilates tunnille. Ennakkoluulojeni mukaan pilates on tehotonta puuskutusta, jossa käy vain luonnonlaihat ihmiset. Tunnilla olikin onneks naisia joka koossa. Ja vaikka se puuskutus oli ihan todellista ja minusta naurettavaa, niin tehoton tunti ei tosiaankaan ollut.
Ensimmäisen ahaa-elämyksen sain jo tunnin alussa, kun ohjaajamme kertoi, että hänelläkin on pieni vauva kotona. Siis whaat? Hänen vatsalihaksensa erottuivat salin takaosaan saakka. Jos pilateksen avulla saa sellaiset niin olen valmis puuskuttamaan tunneilla viikoista toiseen tuntematta itseäni lainkaan typeräksi.
Kun sitten oltiin lämmitelty ja siirryttiin varsinaisiin liikkeisiin, niin mun epäilyt lajin tehokkuudesta hälveni nopeasti. Itse asiassa moni liike oli niin raskas, etten nykyisillä vatsalihaksillani kyennyt tekemään niitä ollenkaan. Kellahdin kumoon tai mokailin muuten ihan jatkuvasti mitä pidemmälle tunti eteni. Ihanan mukava ohjaaja lohdutti sanomalla, ettei kukaan voi osata niitä ekalla kerralla. Jos osaisi, niin eihän kukaan treenaisi. Siinä se mun toinen ahaa-elämys tuli. Kun vaan treenaan niin kyllä mäkin vielä suoriudun niistä liikkeistä ja sitten mullakin on jo pyykkilautavatsa. Se jos mikä on vaivan arvoista.
Nyt ja jälkeen:
Kuten arvaatte, jälkimmäinen kuva on netistä kopioitu. Ensimmäinen röllykkäkuva on omani. :))
Postailen sitten myöhemmin edistyskuvia siitä, mitä pilateksella ja muulla treeneilläni saa vatsankin suhteen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti