Moi taas. Tässä taas vierähti hetki postausten välissä. Olen entistä väsyneempi ja entistä lihavampi mutta minkäs teet. Mulla on kaksi pientä kullanmurua (ja yksi hieman isompi), jotka menee tärkeysjärjestyksessä mamman dieetin ohi. Mulla ei paukut riitä hoitaa siinä vielä itseenikin kuntoon.
Rakas Onni-monnimme on reilun 3 kuukautta vanha. Pieni valvottaa mua edelleen pahan päiväisesti joka yö. Viime yönä kyttäsin kellosta, että milloin pääsin imetyksiltä nukkumaan ja milloin taas heräsin uudelleen. Pisin unipätkä oli 1 h 9 min. En kyllä tajuu, miten mulla pää kestää. Oonkin jostain lukenut, että äitienkin pitäisi saada edes yksi minimissään 3 tunnin unipätkä yössä. Se kuulostaisi nyt tosi luksukselta. Meillä vaan valvotaan yö toisensa jälkeen. Mä pelkään siirtyneeni pysyvästi zombie-moodiin.
Päivällä en oikein osaa nukkuakaan, siksi nytkin istun koneella enkä makaa sohvalla Onnin nukkuessa. Hugo on tänään päiväkodissa, mutta normaalistihan homma menee niin, että Onni riehuu yöt ja Hugo päivät ja mä vaan sisseilen. Hugo on nyt päiväkodissa kahtena päivänä viikossa, että mä edes välillä saisin oman lepohetken. Ihan vaan satunnaisetkin breikit kun ei tarvitse olla aktiivinen äiti on kullanarvoisia.
Viime perjantaina mulla oli joku kaikkien aikojen pohjanoteeraus jaksamisen suhteen. Aamupäivällä käytiin lasten kanssa puistossa ja sen jälkeen en jaksanut enää mitään. Meidän piti lähteä mummille, mutta en jaksanut. En ois jaksanut ajaa 2 tuntia autoa, mutten jaksanut myöskään tehdä ruokaa, keksiä leikkejä naperolle tms. Hugo parka sai katsella koko päivän leffaa ja äitin koomatessa hyppiä sängyllä yms muuta hullua ihan yksin. Ruokana oli vaan rahkapurkkeja ja karjalanpiirakoita pakastimesta. Tuli muuten myöhemmin järkyttävän huono omatunto, mutta just silloin en jaksanut enempää.
No tänään on vähän parempi päivä ja onneksi niin, sillä mun pitää lähtee kaupungille metsästämään Hugolla toppahaalaria ja talvikenkiä. Edelliset on jääneet pieneks ja en oo osannut varautua ajoissa kylmiin aamuihin. Meikkiähän en silti tietty jaksaa laittaa, joten näytän just niin väsyneeltä kun oonkin.
Sitten siihen laihis-kuntoon. Seisten ja ihan ilman että vedän napaa sisään mä näytän tältä. Mulla ei oo korsettia päällä. Ei kamalan paha. Mutta sitten...
Toisesta kuvakulmasta istuen. Voi luoja!!!
Kyllä on komee kaksoisleuka. Ja vielä komeemmat vatsamakkarat tuossa vyötäröllä. Karmeen näköistä kun maha on isompi kun tissit. Oispa mulla ees kunnon daisarit, niin vyötärö näyttäis paljon kaposemmalta.
Pitäisi laihduttaa, pitäisi käydä salilla, pitäisi syödä terveellisesti jne muita konditionaaleja. En jaksa vielä! Blogi on siksi vähän surkea laihdutusblogi, mutta kyllä tämä tästä. Edelleen mulla on kaikki edellytykset päästä näistä muhkuista ennen kuin vauva täyttää vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti