Lattemamman imetysmurheet

Voi miten minä haluankaan hoikistua. Ihan edes sen verran, ettei mun jatkuvasti tarttis vetää tätä pullottavaa turpoavaa vatsaa sisään. Ja että mun olis hyvä ja kevyt olla.

Vauvani hyvinvointi menee kuitenkin prioriteeteissani ihan kirkkaasti äidin hoikistumisen edelle. Vauva tarvitsee äitiä ja äidinmaitoa nyt, minä taas pystyn elämään kiloineni vielä hiukan pidempään. Jos on pakko. Ehkäpä vielä ei olekaan oikea aika tiputtaa näitä kiloja, vaikka onhan noita mammakiloja vielä yli kymmenen jäljellä, että vararavintoa vauvalle kyllä on.

Onni 4 kk

Hugo 4kk vuonna 2013. Kuin 2 marjaa.

Olen tarkoin vahtinut, että olen joka päivä saanut sen verran energiaa, että kalorivaje on ollut korkeintaan 500 kalorin luokkaa ja lisäksi juonut toooosi paljon vettä. Maitoa on tullut hyvin Onnin syntymästä saakka, ja edelleen kun hieman puristan tissiä, niin maitoa suihkuaa samantien, eikä herumista tarvitse odotella. Itse en ole huomannut maitomäärän vähenevän lainkaan vaikka olenkin koittanut tarkoituksella laihtua.

Nyt kuitenkin viime viikonloppuna 2 viikkoa varsinaisen laihdutuksen aloituksesta vauva rupesi kitisemään rinnalla. Sunnuntaista asti, nyt siis jo neljättä päivää putkeen olen sitten syönyt kuin hevonen - ihan varmuuden vuoksi - ja tissit onkin täydemmät tuntuiset, mutta edelleen vauva protestoi imetystä.

En ole ihan varma johtuuko viimepäivien "rintaraivarit" laihdutuksesta. Se tuntuisi musta kaikkein loogisimmalta selitykseltä, mutta silloinhan runsaampi syöminen pitäisi auttaa. Meillä kuitenkin oikeestaan menee vaan pahemmaksi. Voiko tämä olla vauvan tapa ilmaista, että hän tarvitsee jo energiapitoisempaa ruokaa, Onni kun on hieman pienen sorttinen? Hieman vielä pienempi kuin Hugo pari vuotta stten. Vai oisko hänelle tulossa ensimmäinen hammas? Alkuja näkyy jo, mutta vielä ei ole puhjennut. Tai sitten mulle on tulossa ekat kunnolliset menkat? Ekat tuli jo ennen ristiäisiä, mutta ne on olleet anovulatorisia toistaiseksi. Mulla on nyt hieman sellainen olo, kun kierto olisi jo kunnolla käynnistymässä.

Isi meillä onkin nyt kymmenen päivää poissa kotoa, siis totaalinen kauhistus ja koetus meikäläiselle. Onneksi pääsin eilen avautumaan näistä huolista ystävälleni kahvi/vauvatreffeillä. Treffeillä oli kivaa ja rentouttavaa, vaikka Onni kitisi sielläkin aika paljon. Jutellessa tuli sellainen olo, että haluan vielä ehdottomasti jatkaa imetystä, mutta että hätätilanteessa ei ole häpeä antaa lisämaitoa tai jopa velliä vauvalle. Niinpä kävin kaupassa varautumassa vauvan tissilakkoon. Varauduin oikein kunnolla, ja kun pääsin kotiin Onni söi tyytyväisenä kummastakin tissistä. Illalla annoin tilkan lisämaitoa. Viime yönä kuiteskin vauva huusi täyttä kurkkua vaikka koitin kumpaakin tissiä tarjota, pitää sylissä ja jutella hiljaisella äänellä. Mikään ei toiminut, ei varsinkaan imetys. Siinä meinasi tulla itku äidillekin.

Latten sijasta juon mieluummin ihan tavallista pannukahvia. Kahvilassa käyn ehkä kerran kuussa.

Olen kovasti toivonut, että saisin täysimettää Onnia puoli vuotta ja sitten vielä osittain vuoden ikään saakka. Minua surettaa jo valmiiksi, jos imetys ei enää sujukaan. "Rintaraivarit" on jotain painajaismaista kun on tottunut siihen, että vauva aina rauhoittuu viimeistään rinnalle. Nyt mun on pakko unohtaa mun dieettihaaveet hetkeksi ja odottaa tän imetystilanteen normalisoitumista. Treenaamaankaan tai lenkille en mene, kun ei ole lapsenvahtia ja muutenkin pitää säästää kaikki energia 10 päivän yksinhuoltajuuteen. Mä kerkiin lenkille kyllä sitten viikon päästä keskiviikkona kun ukkokulta vihdoin tulee kotiin.

Jos jollain on vastaavanlaisesta kokemusta ja vinkkejä kuinka tästä selvitään, niin olisin kovin kiitollinen vinkeistä kommenttiboksiin.