keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Operaatio sokerihiiren nujerrus

Mä oon aina ollut perso makealle. Rakastan yli kaiken jäätelöä ja hyvänä kakkosena on karkit. En koskaan kieltäydy makeista tarjottavista ja tykkään itsekin leipoa. Fasupalat on musta taivaallisen hyviä. Mieheni ei juuri välitä makeasta ja esikoisellekin annetaan herkkuja vain harvakseltaan. Siispä mammalle jää sitäkin enempi kaikkea hyvää.


Alkusyksystä huomasin, että mä söin jotain sokeripitoista herkkua käytännössä ihan joka päivä. Kun muksut vihdoin nukkui ja mulla oli oma rauha, en onnistunut enää hallitsemaan sokerihimoani. Halusin laihduttaa, mutta silti hain liian usein lähikaupasta jätskiä, karkkia tai keksejä tai leivoin jotain nopeaa ja hyvää. Ja ei kun ääntä kohti. Selvästikin siinä sokerihumalassa olo ei ollut kovin virkeä ja mielialakin apea. Laihtumisesta ei ollut tietoakaan.


Nyt mä en enää osta kaupasta valmiita herkkuja kotiin. En osta, koska minimiannos mulle olisi kokonainen karkkipussi, keksipaketti taikka litra jäätelöä. Jos mulle jossain tarjotaan leivonnaisia, niin nautin kohtuudella mutten santsaa. Olen sen sijaan keksinyt konstin, jolla saan sokerihimoni kuriin. Nimittäin olen opetellut tekemään joitain sokerittomia herkkuja, joita saan syödä kohtuullisesti vaikka joka päivä. Niinkuin esim näitä.




Banaanimuffinit:

2 ylikypsää banaania muussattuna
1 dl sokeroimatonta omenasosetta
about 0,5 dl hunajaa oman maun mukaan
5 munaa

1,5 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa

Mukaan voi sekoittaa myös marjoja, suklaahippusia tai pähkinärouhetta. Mulla näissä on vadelmia ja hasselpähkinärouhetta.

Ensin sekoitetaan märät ainekset, sitten joukkoon lisätään kuivat aineet ja sekoitetaan uudelleen. Taikina lusikalla muffinivuoksiin ja lykätään uuniin 180 asteeseen noin 30 minuutiksi. Helppoa ja hyvää. Yhdessä muffinissä on vaan about 100 kaloria.


Toinen hitti meidän perheessä oli ne myslipatukat, vaikka niissä sitten olikin energiaa varmaan aika paljon. En ole uskaltanut laskea. Niiden ohje täältä.

Jos joku ihana lukija tietää hyvän sokerittoman leivonnaisen ohjeen, niin linkatkaa kommenttiboksiin. Kiitän syvästi.

2 kommenttia:

  1. Täällä yksi sokerihiiri myöskin joka on jälleen kerran ottanut itsestään niskaperseotteen sokerista eroon pääsemiseksi. Siihen kun tuntuu niin helposti jäävän koukkuun uudestaan ja tilanne näyttää lähtevän lapasesta muutaman lipsahduksen jälkeen. Ja juurikin nuo annoskoot. Viime viikonloppuna levyn suklaata vedettyäni päätin taas että nyt riittää. Niin järkyttävä olo siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis just noin mullekin aina käy. Kukahan opettaisi jostain sitä kohtuullista herkuttelua. Pitäisi aina herkutella vaan vieraissa, niin ei voisi syödä kaikkea yksin.

      Poista