Plus ja miinus 30 kiloa

 Tarina siitä kuinka mä paisuin 30 kiloa, ja miten sain saman verran laihdutettua.

Kesä 2012. Olen treenannut kutakuinkin vuoden verran säännöllisesti ja ennenkaikkea tykästynyt juoksemisesta. Kroppa on aika tiukka, vaikka painoo oli tässäkin himppusen ylipainon puolella. Olin kuitenkin varteeni aika tyytyväinen.

Tein positiivisen raskaustestin heinäkuussa 2012. Ennen ensimmäistä kolmannesta mun vatsa näytti tältä. Koitin vielä pitää raskauden omana tietonani, mutta massu tais jo kertoo kaikille missä mennään. Neuvolassa surkuteltiin, miten mun painoni voi nousta kilon viikossa, vaikken ole juuri muuttanut ruokailutottumuksia. Multa oli vaan jäänyt aivan kaikki liikkuminen pois, olin niin järkyttävän väsynyt koko ajan.

Paisuminen jatkui omaa tahtiaan. Tämä kuva yllä on otettu raskauden puolivälissä. Silloin kuulin jo jatkuvasti kommentteja, että sulla taitaa olla laskettu aika aivan pian.  

Tässä ollaan viimeisen kolmanneksen alussa. Liityin muistaakseni tässä kohtaa Facebookin FitMomTeamiin ja ryhdyin suunnittelemaan, kuinka saisin kilot katoomaan. Olo oli ihan superraskas ja olin jatkuvasti töistä sairauslomalla selkävaivojen vuoksi. Pakotin itseni rauhalliselle kävelylenkille iltaisin, jotta saisin selän edes jotenkin vielä toimimaan. Jouduin käyttämään tukivyötä. Ajattelin etten kestä, jos paisuisin tästä enää yhtään lisää. Tietenkin paisuin.

Tässä 9:nnen kuukauden alussa.

Ja tässä sitten jo aika lähellä h-hetkeä. Massu tuntui jotenkin tosi irralliselta. Ja mä tykkäsin siitä kauheesti vaikka olo oli toooodella raskas. Paino oli tässä vaiheessa noussut 29,4 kiloa ja mennyt sen kolminumeroisen rajapyykin ohi. En sen jälkeen enää käynyt vaa'alla pahoittamassa mieltäni enempää, mutta kyllä se kilosaalis varmaan sen 30 kiloa ja vähän päälle oli.

Reilu viikko synnytyksen jälkeen näytin edelleen siltä, kuin olisin raskaana. En tiedä oliko kiloja lähtenyt tässä juuri mitään. En suostunut käymään vaa'alla ennenkuin sain tais normaalit kengät jalkaani. Sairaalassa makoilu kerrytti meikäläiseen vielä lisää nestettä. Mielialat meni muutenkin vuoristorataa tunnista toiseen, enkä halunnut aiheuttaa itselleni yhtä itkukohtausta lisää käymällä liian aikaisin vaa'alla.

En ollut tiennyt, että voisin ikimaailmassa olla niin onnellinen kuin olin silloin ja olen edelleen. Toivottavasti tämä vaalenpunainen kuplani ei puhkea koskaan. Minusta on maailman ihaninta olla äiti.

Kun sitten alkoi kevät ja (keisari)leikkausarpi lakkasi vihoittelemasta mä aloin käymään joka päivä kärrykävelyllä. Me tehtiin 10 kilsan lenkkejä kauniissa rantamaisemissa. Imetin muksun milloin missäkin puiston penkillä ja jatkoin matkaa. Ruokahalu mulla oli ihan onneton. Jouduin suorastaan pakottamaan itseni syömään. Edes jotain. Painoa lähti parissa kuukaudessa noin 27 kiloa. Elämäni helpoin dieetti.

Vietimme hääjuhlaa kesällä 2013, kun poitsu oli reilut 3 kuukautta vanha. Ajattelin, että olisin voinut kevennellä enemmänkin, mutta maidontuotanto alkoi selvästi tökkiä. Jouduin hyväksymään sen, että en olisi normaalipainossa omissa häissämme. Mutta vauvan ravinnonsaanti oli tietysti valtavan paljon tärkeämpää. Sitä paitsi mekko piilotti ylimääräiset makkarat aika hyvin. Mulla oli häissämnme todella kaunis olo.

Kesän jälkeen ei sitten edistystä juuri tapahtunutkaan, koska ruokahaluni palasi ennalleen. Nyt tammikuussa siis aloitin dieetin urakalla ja siitä mä nyt bloggaankin. Tämän hetkinen tilanne on viimeisenä kuvana. Olen samassa painossa kun ennen raskautta, mutta olen selvästi menettänyt puolentoista vuoden treenitauon aikana aika paljon lihasmassa ja löysää on tullut tilalle. Tästä alkaa siis uusi kuntokuuri ja ylimääräisten rasvakertymien tiristely.